Jos kenttää ympäröi vettä täynnä oleva oja - johon pallot jatkuvasti menevät - harjoitus ja peli kärsivät. Tänään sinne upposi pallo jos toinenkin, kuten myös yksi pelimies - tosin vain polviaan myöten. Nämä keskeytykset hajoittavat aina tilannetta - ja ohjaajaa.
Isolta kentältä pienelle kentälle aidan yli tasaisesti pomppivat pallot ja läpi kentän pukuhuoneeseensa siirtyvät isot pelaajat kilpailevat huomiosta omaa palloaan kesyttävän pienen pelimiehen kanssa. Ulkopuoliset tekijät häiritsevät keskittymistä.
Harjoitusten alussa piti vielä - jopa kolmeen kertaan - ilmoittaa isoista miehistä koostuvalle ryhmälle, että pojilla alkaa harjoitus ja kentän puolikkaalla peli pitää valitettavasti lopettaa. Eivät ymmärtäneet, että kentällä on seuran ja kaupungin varaus meille, ja että yhteiskäytölle ei ole tilaa. Puhumattakaan siitä, että jos pallo eksyy väärälle puolelle ja tulee vahinko. Ohjaaja on vastuussa pelaajistaan. Poistuivat kuitenkin - haistatellen ja käyttäen tähän blogiin sopimattomia ilmauksia.
Myös hyvää saatiin pallon parissa tehtyä, vaikka aikaa menikin paljon turhaan. Huomenna harjoitukset jatkuvat Järvikadun kentällä, joka on suosikkini siitä syystä, että se takaa häiriöttömän ympäristön - eli on otollinen keskittymiselle ja oppimiselle.
Tämä seikka on hyvin tärkeä asia niin koulun penkillä, kuin jalkapallokentälläkin. Levottomuus luo levottomuutta ja siitä pitää päästä eroon. Keskittyminen on kaiken oppimisen alku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti