Tekonurmen pinnalla kuulalaakerimaiselta tuntuva kumirouhepinta on ensimmäinen havainto kun hallin sisälle astelee. Useammankin käynnin jälkeen huomio kiinnittyy ensimmäisenä tähän. Sileäpohjainen kenkä ei tällä pohjalla toimi, varsinkin kun tekonurmikin on melko pehmeä. Tekonurmelle tehty peruskenkä saattaa olla se paras?
Lämmittelyn jälkeen Aksu keksi takanurkasta liukuoven, jonka takaa paljastui varasto, josta löytyi kahdet futsal-maalit. Koko saattaa olla hieman pienempi kuin virallisissa, mutta suhteiltaan ne ovat lähempänä futsalia, kuin hallin vakiorautamaalit. Uusia yllätyksiä.
Alumiiniset futsal-maalit on helppo siirtää paikoilleen. Rautamaalit sen sijaan saavat jäädä niiden taakse paikoilleen. Tarvittaisiin kaksi joukkueellista pelaajia siirtämään näitä umpivalurautaisia hökötyksiä pois. Kun puhutaan vakiomaaleista, ei tarkoiteta vakiokokoa, sillä rautamaalit ovat ihan eksoottisia siinä suhteessa - leveitä, mutta matalia.
Harjoitusten puolivälissä kova vesikuuro ulkona rummuttaa pressukattoa niin, että ohjeet saa perille vain korottamalla ääntä kunnolla. Sade lisää melua, mutta ei katosta kentälle tippuvien pisaroiden määrä. Niitä tulee tasaiseen tahtiin. Ei paljon, mutta pisarointia ei voi tunnin aikana olla huomaamatta. Kyse on kattoon tiivistyvästä kosteudesta, ei niinkään vuodosta.
Harjoitukset jatkuvat. Juomatauon aikana huomio kiinnittyy seinällä olevaan julisteeseen. Se kertoo omalta osaltaan historiaa, josta halli on nimensä saanut. Ilves-Kissat on perustettu Viipurissa vuonna 1936 ja voitti ainoan Suomen Mestaruutensa jalkapallossa vuonna 1950. Tästä kertoo myös tuo juliste. Onpa seuralla tänäkin päivänä jonkinlaista toimintaa.
Tämän päivän toiminnasta Kissat-hallista kertoo toinen kuva. Tunnetun seuran jalkapallokoulu on järjestänyt syksyllä testitilaisuuden tässä hallissa. Kissat-hallista on ponnistanut moni tamperelainen juniori maailmalle, niin menneinä, kuin varmaan tulevinakin vuosina. Jos pressukatto kestää...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti