Pelikenttä vai sohva - valinnan paikka?

TeamTorstai kokoontui taas turnajaisiin, jossa vauhtia riittää, reikäpalloa hakataan kuin halkoa konsanaan ja laitojen kestävyys on kovilla. Mustat olivat käyttäneet alkuviikon tehokkaammin douppaamiseen - tai ties mihin suoritustason nostokampanjointiin - ja peli kulki. Lopussa väsy alkoi kuitenkin painaa ja valkoisilla oli ne omat maalipaikkansa - joita ei tällä kertaa pystytty käyttämään hyödyksi. Mustien maalivahti oli uskomattomassa vireessä.

Aika loppui, voitto meni ja päästettiin nuoremmat pelimiehet kentälle. Juniorien valmentajan puhelin piippasi tasaiseen tahtiin peruutuksia. Vaihdettiin siinä muutama sana vaihtopenkillä, ja valmentajan näkemys oli - korkealta paikalta seuratessa - että nykylapsilla on paljon poissaoloja, vaivaa ja kolotusta. Onko jotain vialla?

Jalkapallon puolella en ole vastaavaa havainnut, mutta isoja massoja seuratessa voi tietysti tilanne näkyä toisessa valossa. Vastaavia esimerkkejä on kyllä havaittu erilaisissa tutkimuksissa, ja varusmiespalvelustaan suorittavien joukossa. Yhä useampi nuori on huonossa kunnossa. Paikat eivät kestä, selkä oireilee ja muutakin vaivaa ilmenee.

Onko näyttöruudun edessä istumaan suuntautuva elämänmalli rapauttamassa yhä nuorempien kehoa? Tehokkaat ja lyhyet harrastustuokiot ajavat kropan koville kun riittävää yleiskunnon pohjaa ei ole? Merkkejä tästä on ja jatkossa tullaan näkemään mihin suuntaan kehitys kääntyy.

Ei silti, ettei vanhemmillakin pelisession jälkeen selkä jumittaisi, polvi sanoisi ruks ja pää poks - mutta se kai kuuluu asiaan ja ikään...? Ei taivu vanha ruoto enää nuoren malliin... mutta sitkeä on, ja yhä sitkeämmäksi tulee.

Nyt onkin muutaman kerran tauko salibandystä. Vuorot on peruutettu, joten niiden tilalle on keksittävä muuta tekemistä. Lajejahan riittää. Jääkiekko jatkuu ja sulkapallosessiot ovat käynnistymässä jalkapallon tilalle. Sitä sitten tai jotain muuta. Sohvalle ei ainakaan jäädä makaamaan.