Talvilomalla tuli luettua loppuun Curt Lindströmistä kertova kirja Poppamies. Tämä vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruushuuman jälkimainingeissa syntynyt kirja on rakennettu lähes puhtaasti haastattelujen varaan. Curren lisäksi kuullaan pelaajia ja muita joukkueen mukana olleita toimihenkilöitä.
En muista olenko koskaan nähnyt näin rasittavasti taitettua kirjaa. Kappaleet vaeltavat ja ovat joka sivulla erikokoisia. Myös fontti vaihtuu jatkuvasti niin, että samalta sivulta voi löytyä jopa kolmea erilaista. Kun irralliset kuvatekstit vielä sekoittavat pakkaa niin, että päätekstin seuraaminen on vaikeaa, pitää vain ihmetellä. Ilmeisesti tämä on aikakautensa (surullinen) tyyliesimerkki?
Yhtä kaikki. Sisällön osalta Curren omat ajatukset ovat se kiinnostavin anti. Ruotsalaisen päävalmentajan tulo Leijonajoukkueen messiin oli selvästi monelle ristiriitaisia tunteita herättänyt ajatus. Raviohjaksiin ja purjeveneen ruoriin tarttuminen oli monille pelaajille jo sinänsä uutta, mutta sen lisäksi Curre pyrki keskustelemaan henkilökohtaisesti pelaajien kanssa. Tähän ei oltu aikaisemmin totuttu.
Kirjassa on myös valmentaja Aravirran, sekä pelaajien Timo Jutila ja Ville Peltonen ajatuksia Curresta. Nämä ovat yhteneviä ja luovat kuvan miten päävalmentaja pyrki eri tavoilla luomaan joukkuehenkeä, keskustelmaan henkilökohtaisesti pelaajien kanssa ja hokemaan jokaisessa tilanteessa - litet bättre.
Muiden henkilöiden osuus toistaa samoja fraaseja, eikä tuo Curren henkilökuvaan montaa vivahdetta. Sen sijaan valmentajan omat ajatukset ovat kirjan paras anti. Curren vastaukset Esa Saarisen kysymyksiin tuovat esiin opettajan, joka luotsaa joukkuettaan samalla tavalla kuin oli ohjannut kouluoppilaitaan - rakentavassa, lujittavassa ja omaa sisäistä voimaa etsivässä hengessä. Poppamiehen 38. osaisessa taikaloitsulistassa esiintyvät jatkuvasti sanat: usko ja uskallus. Viimeinen niistä kuuluu: "Uskalla voittaa."
"Johtaja joka uskaltaa avautua ja olla oma itsensä, onnistuu paljon paremmin." Curt Lindströmin ajatukset ja toimintamallit olivat silloin 90-luvun alussa uutta ja erilaista suomalaisessa jääkiekossa. Aikaisemmin näissä kuvioissa oli totuttu jämerään käskemisen kulttuuriin. Voi kuvitella, että ruotsalainen valmentaja kyselemässä pelaajan tuntemuksia ja ajatuksia - tunkeutumalla eräällä tavalla pelaajan yksityiseen minään - oli silloin eräänlainen shokki. Kun tästä päästiin eteenpäin, lopputuloksena olikin maailmanmestaruus Curren omalla maalla. Mikä sen makeampaa kaikille osapuolille?
Poimitaan vielä tähän loppuun Ville Peltosen ajatus siitä, miten hyvä valmentaja toimii vaihtopenkillä. Tähän ajatukseen on hyvä yhtyä. "Se on parempi mitä rauhallisempana valmentaja pystyy olemaan. Mun mielestä semmoinen turha huutaminen tai räyhääminen, tai jonkin näkönen psyykkaaminen, on ihan turhaa"
Lainat: Poppamies: Esa Saarinen - Curt Lindström - Antero Raevuo - Marjaana Virta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti