Sain lopulta jouluna Kiven Kovat -kirjan käsiini ja luettuakin sen kannesta kanteen. Kannatti hankkia, lukea ja kirjoittaa. Porin Ässien kautta 2013-2014 kuvaava teos on hieno. Draaman ainekset olivat olemassa ja ne on saatu puristettua näiden kansien väliin.
Harvemmin urheilukirjoissa - ainakaan Suomessa kirjoitetuissa - mennään ja päästään niin hyvin "ihon alle" kuin tässä kirjassa on päästy. Ongelmista on vaikea kirjoittaa, mutta tässä tapauksessa sitä on helpottanut lopussa saavutettu voitto. Ilman sitä kirja olisi jäänyt kirjoittamatta.
Erityisen hyvin kirja tuo esiin pelaajien - ja valmentajien - taustalla vaikuttavat asiat. Tulee selväksi, että hekin ovat ihmisiä, joiden on välillä vaikeaa motivoitua työstään, tai miten ulkopuoliset asiat pyrkivät vaikeuttamaan sen työn tekemistä.
Kiven Kovat -kirja kuvaa myös hyvin sitä tosiasiaa, että urheilu ei ole vain fyysistä suoritusta, harjoittelua ja kilpailemista. Varsinkin jos ajatellaan voittamista ja lajissaan pärjäämistä, tarvitaan lisäksi asioita, jotka löytyvät pelaajien pään sisältä.
Sitoutuminen, uskallus, henkinen kovuus, loppuun asti yrittäminen ja joukkuehenki. Tässä muutamia asioita, joita ilman ei voi syntyä mitään suurta.
Kivi kertoo kirjassa, miten joukkueen olleessa "pohjalla" puiston oravatkin räkivät silmille ja uimalan saunassa viereen istuva toteaa vain: "Sun housuissa ei tässä kaupungissa kukaan haluaisi olla".
Kuulostaa kovalta, mutta niin "porilaiselta". Alkutalven pimeinä aikoina kaupungin karuus iskee todella luihin ja ytimiin. Valoisa ja vehreä kesäkaupunki jazz- ja kävelykatuineen, puistoineen ja toreineen muuttuu nopeasti paljastaen luonteensa.
Jos joukkue menestyy, niin tuki ja kannustus on vuolaan spontaania. Tappioputkessa tilanne muuttuu nopeasti. Silmille räkii koko kaupunki oravia myöden.
Lopuksi vielä lainaus Kiven päiväkirjasta 20.1.2013:
"Marjamäki huomasi perjantaina, että olen hajalla. Ei tiennyt että lauantaina olen vielä pahemmin hajalla"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti