sunnuntai, marraskuuta 22, 2009

Tervetuloa Stadiin

IFK toivotti tänään Aamulehdessä koko sivun ilmoituksella Tuukan tervetulleeksi Stadiin. Näyttämällä ilmoituksen sai myös jäähallin kassalla 5 euron alennuksen lipun hinnasta.

Hs-linkki / Edit 23.11.2009

Videopätkä ottelusta. Melart vs. Tuukka / Edit 26.11.2009

Ilta-Sanomat-linkki / Edit 26.11.2009

Tässä siis tämän tapauksen historia ja vaiheet. Luultavasti juonen käänteet eivät vielä tähän jää, vaan asioita tämän tiimoilta puidaan - jos ei muuta niin lehdistössä.

Kaiken kaikkiaan lapsellista, typerää ja turhaa. Yleisön mielenkiintoa herätellään kyseenalaisilla tavoilla. Tuukka on hölmöillyt, mutta jatkon juoni ei ole yhtään sen mairittelevampaa. Jätetään kuitenkin tämän farssin ruotiminen. Tarkastellaan asiaa vähän laajemmin.

Blogin aihepiiriin liittyen kysyn - Miten vastaavat tapahtumasarjat vaikuttavat lasten ja nuorten jääkiekkoharrastukseen? Ainakin saadaan (taas) kyseenalaisia käyttäytymismalleja, joita sitten viljellään junnujen kaukaloissa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Toinen tärkeä seikka. Kun vanhemmat näkevät näitä episodeja kauden mittaan, mikä kuva heille muodostuu jääkiekosta lajina? On muodostunut jo aikaisemmin ja vaan vahvistuu. Toisitko sinä lapsesi tämän reipashenkisen lajin pariin, jossa pelikaveria kunnioitetaan ja vastustajaa arvostetaan seurasta huolimatta?

Voisin olla varma - ja tiedän sen kokemuksen ja havaintojen perusteella - että jääkiekon maine karsii harrastajia jo nyt. Toisaalta jääkiekkoliitto ja eri tahot tekevät kovasti töitä saadakseen lapsia ja nuoria kaukaloihin, mutta näihin isojen miesten hölmöilyihin ei oikeasti puututa. Työ menee hukkaan?

Jos jääkiekko lajina aikoo mennä eteenpäin - kuten kovasti on viime aikoina seminaareissa puhuttu - tarvitaan yhä lisää harrastajia, myönteistä ilmapiiriä ja imagon kohotusta. Nyt vallitsevalla linjalla koittaa hiipumisen tie. Salibandy ja muut nousevat lajit vievät harrastajamassat. Näin se vaan on. Nyt on muutoksen aika? / Edit 26.11.2009

HS-uutinen. Ei pelikieltoja syyttömille. / Edit 27.11.2009


1 kommentti:

Mika kirjoitti...

Kilpaurheilu simuloi eloonjäämiskamppailua. Keinotekoisesti luodun taistelun koukkuun on helppo jäädä, koska meillä luonnonvalinnan perintönä on hyvin vahva tarve selviytyä, eli voittaa. Syy nimenomaan huipulla esiintyvään väkivaltaan, sääntöjen rikkomiseen ja dopingin käyttöön on selvä: riittävä henkinen motivaatio huipulle nousemiseen edellyttää että leikistä oman pään sisällä tulee (tai tehdään) totista totta. — Todellisuudentajun kadottanut flow-addikti on arvaamaton eläin!

Hyvä keskustelun aihe on myös se, kuuluvatko tappelut jääkiekkoon vai ei? — Kuka itse asiassa määrittelee mikä on osa lajia ja mikä ei? Entä voiko lajin säännöillä yliajaa maan lait ja asetukset?

Joitakin vuosia sitten oli Yhdysvalloissa mielenkiintoinen oikeustapaus, jossa golf-ammattilainen Casey Martin haki synnynnäisen jalkavamman takia oikeutta käyttää golfkärryä PGA-tourin kilpailuissa ja viittasi vammaisten syrjinnän kieltävään lakiin. Oikeudessa kilpailuorganisaatio vetosi siihen, että käveleminen reiältä toiselle on keskeinen osa lajia ja että heillä on oikeus määritellä säännöt haluamallaan tavalla. Martin voitti.

Jääkiekossa tulisi tehdä nykyistä selvempi rajanveto: joko a) tappelut sallitaan lajin säännöissä ja lajin harrastamiseen/katseluun asetetaan 18-vuoden ikäraja, tai b) tappelut kielletään poikkeuksetta ja jokaisesta tapauksesta tehdään rikosilmoitus raskauttavin perustein: nimenomaisesti säännöissä kielletty, julkinen paikka/henkilö, alaikäisiä katsomossa.