Vajaan tunnin aikaväli harjoituksiin lähtöön ei antanut mahdollisuutta teroituskierrokselle, joten niillä terillä mentiin jotka alta löytyy. Erilliset ulkoluistimet olisi tähän saumaan kova veto, joten pitänee harkita asiaa. Lähipuiston teriä ahmiville jäille on kuitenkin kova hinku päästä, sillä siellä on kaverit ja höntsypelit muodostuu. Koulukadun tekojää on hyvälaatuinen, mutta kaukana, kaukalossa ahdasta ja pelejä ei synny.
Hyvät pakkastalvet synnyttävät ja pitävät vielä piha- ja puistopelitraditiota hengissä. Omatoimista harjoittelua ja pihapelien autuutta tuodaan kovasti esiin nousevien junnutähtien kohdalla. Näinhän asia onkin, sillä kehitys vaatii paljon peliä myös omalla ajalla, mutta seurojen osuutta ei pidä kuitenkaan väheksyä. Jos pelkillä pihapeleillä huipulle noustaisiin, olisin minäkin sinne noussut - sen verran paljon tuli kiekkoa ja palloa hakattua Herralahden jäillä ja Yrjönkadun sisäpihan asfalttitantereella.
Kun näissä kuvioissa talvi loppui, siirryttiin kesäkauteen ja silloin vasta pelit alkoi. Ja mailoja meni. Asfaltilla hakatessa mailat kuluivat lavoistaan ohuiksi tikuiksi hyvinkin nopeasti. Jossain vaiheessa kauppoihin alkoi ilmestyä muovisia lapoja, joita sitten soviteltiin puuvarsiin. Lavat taivutettiin kuumentamalla niitä ensin lämpimässä vedessä ja taivuttamalla ne sitten patterin välissä sopivasti kaarelle. Ja nehän kesti sitten koko kesän.
Niistä peleistä on jäänyt mieleen myös maalivahtien varusteet. Nykyajan kaupasta saatavia pihalätkävarusteita ei ollut, joten niiden virkaan ajoivat pesäpalloräpylä, pelihanskaan sidottu vaahtomuovista leikattu kilpi, sekä tärkeimpänä varusteena isoista vaahtomuovin paloista tehdyt polvisuojat.
Kypäriä tai maskeja ei käytetty edes maalivahdilla, mutta laukauksia viljeltiin aika surutta. Jossain pelissä eräskin maalivahti katkoi etuhampaansa "irtipoikki" kun sai tennispallosta laukauksen suuhun. Pienemmät "ihottumat" ja ruhjeet eivät ole jääneet mieleen, vaikka luultavasti niitä on sattunut melkein jokaisen pelisession aikana.
Pihapelit synnyttävät muistoja ja legendoja jotka elävät omaa elämäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti