Kevät on siivousten aikaa. Kun vielä kaksi toisilleen vierasta elementtiä kohtasivat - auringonpaiste sekä harjoitus- ja pelitapahtumista vapaa päivä - oli hyvä ottaa kohteeksi ulkovarasto.
Varaston nurkasta löytyikin melkoinen kasa vanhoja jääkiekkomailoja. Suurin osa näistä oli pojan lyhyeksi käyneitä, eri pituisia puumailoja. Näitä ei ole kulumalla saatu rikki. Toista on tämän päivän nanomailat.
Joitakin vuosia sitten juniorit vielä käyttivät puumailoja. Itse asiassa komposiittimailat oli kiellettyjä aivan pienimpien junnujen käytössä. Miten on tänä päivänä? Olen kuullut tarinaa valmentajasta, joka oli viskannut pelaajan Titan-puumailan ulos kaukalosta. Näitä ei sitten meillä käytetä.
Hyväkuntoisia mailoja, mutta niille tuskin löytyisi ottajaa, saati ostajaa. Puu ei ole suosiossa enää. Sahasin näistä lavat irti ja sain nipullisen varsia pelaajien oheisharjoitteluun. Jotain käyttöä siis niillekin mailoille.
Mailojen lisäksi hoideltiin tänään kuntoon yhdet revenneet pelihousut sekä pakattiin juniorin kaikki varusteet kassiin odottamaan uuden kauden alkua. Syksyyn asti tuskin jäitä saa odotella, mutta onhan se hyvä välillä siirtää varusteet ja ajatukset hetkeksi syrjään. Henkinen tauko on paikallaan ja sen jälkeen voi kaivaa varusteita kaapista uudella innolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti