Heinäkuun puoliväli lähestyy ja juniorikiekkoilijan kesäharjoittelujakso on täydessä käynnissä. Ohjelmassa on monipuolisesti lihaskunto- kestävyys- ja taitoharjoituksia. Kahden viikon aikana onkin tehty omatoimisesti jos jonkinlaisia treenejä. Tätä jatketaan elokuun alkuun asti, jolloin joukkue kokoontuu jääkauden avaukseen.
Lomanvietto voi tuoda harjoituksiin omat vivahteensa ja haasteensa - oltiin sitten mökillä tai mummolassa. Yleensä läheltä löytyy aina se urheilukenttä, järvi tai muu tarpeellinen tila, jossa harjoitukset voi tehdä. Sää, paikka tai välineiden puute ei ole este - pikemminkin haaste.
Muutaman viikon aikana on soudettu, rullaluisteltu ja pelattu jalkapalloa. Perinteisesti jääkiekkoilijan kesä on punttia ja lenkkiä. Niilläkin tehdään kova peruskunto, mutta nykyään on toisin. Varsinkin junnuilla monipuolisuus korostuu ja kaikenlaisten pelien pelaaminen on päivän sana.
Lihaskunnon kasvattamiseen kahvakuula on monipuolinen väline. Sopivilla harjoituksilla kasvatetaan niin voimaa, tasapainoa kuin liikkuvuuttakin. Varsinkin juniori-iässä, joiden aika ei ole vielä tarttua isoon rautaan, voidaan opetella oikeanlaiset nostotekniikat ja kehittää tarpeellisia tukilihaksia tulevaisuutta varten. Sarja kahvakuulia myös kulkee helposti auton perässä lomamatkalle.
Kesä ei ole kiekkoilijan alullekaan pelkkää lepoaikaa. Löytyy myös niitä pelimiehiä, joille harjoitus kesällä ei maistu. Lepoa toki tarvitaan, mutta kesälöhöilijää ei palkita syksyn tullen. Kesällä on hyvä olla hetki pois jäiltä, ottaa henkinen tauko ja kasvattaa nälkää syksyyn. Lajin vaihto ja vaihtelu ovat tässä avainkysymyksiä - niillä ruokitaan tulevaan talveen oikeaa puhtia, niin keholle kuin mielelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti