Nykyaikaiset sähköiset kommunikointivälineet ovat suuri apu valmentajalle. En pystyisi suoriutumaan viikottaisista tiedotusaskareista ilman sähköpostia, nettiä tai vaikkapa matkapuhelinta. Ainakin kaikki olisi huomattavasti hitaampaa ja hankalampaa. Samaa toimintaa on kuitenkin pyöritetty vuosikymmeniä sitten kynän, paperin ja puhelimen voimin. Vaihtoehtoja ei ollut. Huh huh.
Muutama päivä sitten tuli jalkapalloryhmän harjoituksiin muutoksia. Lähetin ryhmäviestin Facebookin kautta, ja ensimmäinen kuittaus tuli minuutin päästä - "check"-teksti pompahti ruutuun. Ja tunnin päästä jo puolet oli lukenut viestin ja kuitannut sen.
Tämän päivän nuoret osaavat käyttää tekniikan mahdollisuuksia luonnostaan. Mobiililaitteet ja datayhteydet mahdollistavat hyvinkin nopean tiedonkulun - mutta vain jos välineet on käytössä. Luultavasti vanhemmille suunnattu sähköpostitus samasta asiasta ei saavuttanut näin kattavaa ja nopeaa tiedon perille menoa. Sukupolvien erot näkyvät.
Urheiluseuroissa näitä uusia välineitä ei vielä hyödynnetä riittävästi. Mahdollisuuksia on, mutta jotenkin asiat jäävät "puolitiehen". Ongelma on myös siinä, että tiedonjako vaatii kaksi osapuolta ja molemmilla pitää olla tietoa, taitoa ja uskallusta - valmiudet ja välineet uuteen viestintään.
Perinteisen tiedon jakamisen lisäksi muita uuden tekniikan käyttötapoja valmennustoiminnassa olisi videokuvan käyttö suoritusmalleihin ja analysointiin, palautteen antaminen kaksisuuntaisena, joukkueen yhtenäisyyden luominen, tai vaikkapa joukkueen välinen keskustelu. Mahdollisuuksia on paljon.
Apuvälineistä ei saa kuitenkaan tulla itsetarkoituksellista. Jos niiden käyttö koetaan hankalaksi, parempi tyytyä perinteisiin menetelmiin. Kynä on hyvä keksintö - ja paperi myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti