Tapaninpäivänä TV2 lähetti dokumentin, jossa seurattiin ruotsalaisen Vallentunan juniorien tekemisiä kahden vuoden ajan. Pojat olivat tuplasti vanhempia kuin meidän joukkueessa, joten toiminta oli vähän erilaista jo siinäkin mielessä.
Kovasti näytti aikuisvetoiselta joukkueen touhu. Tuli vahvasti se kuva, että kyseessä oli enemmän vanhempien, kuin lasten harrastus. Kuvissa vilahtavat pojat näyttivät lähinnä vaivaantuneilta kun isä vieressä suunnitteli miten hänen eläkkeitään maksellaan pojan NHL-rahoilla.
Ohjelman lopussa oltiin uuden kauden kynnyksellä ja B-tason koitokset lisääntyvien harjoitusmäärien kanssa pistivät ilmeet vakaviksi. Koko joukkueen 21 pelaajasta vain neljä pääsi jatkamaan seuraavan vuoden B-joukkueessa. Ryhmän ainoa tyttö matkusti Kanadaan pelamaan tyttöjoukkueessa. Kymmenen lopetti saman tien. Loput kuusi jatkoivat muissa joukkueissa, mutta kaikki näistä lopettivat seuraavan vuoden jälkeen.
Muistan oppimateriaaleista lukeneeni että vain kaksi prosenttia ikäluokan aloittaneista pelaa vielä aikuisikäisenä ja yksi promille huipputasolla. Näistä esimerkeistä voi päätellä missä mennään. Jääkiekkoliiton tavoite on että kaikille lopettaneille jäisi hyvä mieli harrastuksestaan. Toteutuuko tämä jos suurimmalla osalla taidot tai motiivia ei riitä, ja mahdollisuutta jatkaa matalammalla tasolla ei ole tarjota. Siinä haastetta juniorikentän toimintaa pohtiville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti