Syyskauden viimeisessä ottelussa ei Joulupukkia tarvittu vahvistuksena, sillä voitto korjattiin kotiin ihan omin voimin. Koko kauden ajoittain esiintynyt flegmaattinen pelin alku toistui jälkeen. Nyt saatiin kuitenkin diesel vähitellen käyntiin ja sehän käy kun saa vauhdin päälle. Tällä kertaa seitsemän maalin voimin.
Kausi oli mukava päättää poikeuksellisesti Isossa Hallissa jonka kattoon ripustetut 33 voitonmerkkiä mestaruuksista kertovat pitkistä perinteistä. Vaikka puitteet oli areenan puolella hienot, pukukopeissa oli tyytyminen kauden vaatimattomimpiin oloihin.
Samaan pukukoppiin oli järjestetty kolme joukkuetta. Tai voisiko sanoa että kopit oli järjestämättä? Henkilökuntakuntakin oli tilanteen edessä kädetön, kuin se entinen hyökkääjä jonka maali jäi tekemättä. Vapaat kopit saivat siis jäädä lukkojen taakse.
Sopu sijaa antaa, joten koppiin sopi hyvin muiden joukkueiden pojat, vanhemmat kuin muutkin sukulaiset vauvasta vaariin. Osa meidän pojista tosin vaihtoi varusteensa käytävän puolella.
Joulutauko alkaa ja seuraavat harjoitukset pidetään uudenvuodenaattona. Kinkut sulatellaan ja tarinaa irtoaa taas. Voi tietysti olla että tauko tuo uusia ajatuksia niin harjoittelun kuin kirjoittamisenkin osalta. Viimeksi mainittu voi poikia hedelmää välipäivinäkin, mutta jäälle palataan tositoimissa vasta vuoden lopulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti