- Huono peli.
- Miten niin? Kysyin.
- 2-0 ei riitä täydelliseen voittoon.
Niinpä niin. Olkahinen oli tullut kauden viimeiseen kotipeliin Kaukajärven palloilustadionille. Paikalle oli saapunut noin 18 katselijaa. Aika paljon siis.
Olihan se vähän vaisu peli tältä joukkueelta. Johtuiko sitten huonosta valmistautumisesta ja lämmittelystä - josta saan syyttää itseäni ollessani taas kerran myöhässä työkiireiden takia - vai siitä, että jouduin taas toimimaan tuomarina ja hoitamaan vaihdot siinä samalla. Ilman opastustakin joukkue pelasi. Näistä lähtökohdista ajatellen siis ihan hyvin minun mielestäni.
Loppukaudesta on tultu siihen pisteeseen, että 2-0 voitto ei riitä. Hyvä vai huono, mutta joukkuehenki on ainakin korkealla. Kiekkopoikien piti välttämättä päästä mukaan ja jättää jääharjoitus väliin. Ja tähän ratkaisuun ei päädytty ihan helpointa tietä. Pallopeliin tullaan tahdon ja tunteen voimalla - halutaan. Ei enempää eikä vähempää. Hieno nähdä kun joku asia merkitsee oikeasti joillekin jotain. Ja suuresti.
Olkahinen sinnitteli yhdellä kentällisellä, sai pelata myötätuuleen ja ihan hyvin, mutta ei voinut tänään mitään. Tämä oli viimeinen kotipeli, eikä Kaukajärvi siis hävinnyt yhtään kotipeliään tällä kaudella. Kentällä kunnostautuivat erityisesti Akseli #93, purkamalla monta vaarallista tilannetta keskikentällä ja Jaakko #96, joka avasi hyökkäyksiä monta kertaa mallikkaasti.
Matkalla kohti täydellistä voittoa minulle riittää se, että joukkue on näin runsaslukuisena kauden viimeisissä peleissä ja into on tätä luokkaa. Ei se mitään, etsikää täydellistä voittoa, mutta minulle se on tämä joukkue. Se riittää.
Loppuun vielä muutama asiaan liittyvä ( lainattu ja ajankohtainen ) mietelause:
- Tärkeintä ei ole voitto - vaan suvereeni voitto ( nimetön mietiskelijä... )
- Tärkeintä ei ole voitto - vaan että Ruotsi häviää ( Ruotsi - Suomi maaottelun alla... )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti