Kahden päivän aikana on kaksi jalkapallojoukkuettani saanut kautensa päätökseen. Molemmissa päätöstapahtumissa pelattiin perinteiset pelit vanhempia vastaan. Mehu maistui ja tarjottava hupeni.
Tapahtumien yhteydessä peräti kolme lasta oli kiinnostunut työnteostani.
"Onko sulla jotain muuta työtä kun tää valmentaminen?"
"Mihin sä nyt meet töihin kun tää kausi loppuu?"
"Ai sulla on joku toinenkin työ?"
Selitin että tämä valmentaminen on vain harrastus jota tehdään ilman korvausta. Vaikka kovasta työstä käy tämäkin. Ja että kyllä minulla on ihan oikeakin työpaikka jonne menen joka arkiaamu. Tämä vastaus herätti kummastuneita katseita.
Ihmetystä on herättänyt myös sykemittarini jonka näyttöön saa logokuviota. Siinä on vaihdellut kolme erilaista kuviota kauden mittaan. Harjoitusten lomassa lapset ovat ihmetelleet niitä - tarkkaavaisia kun ovat. Jingjang - kun asiat ovat balanssissa. Batman - kun olo on kuin "lepakolla". Pokaali - kun viikon omat treenit on saatettu putkeen.
Batman-logo on herättänyt kyselyitä.
"Onko sulla taas keikka illalla?"
"Lähdeks sää luolasta pimeän tultua?"
Totuus on siis kaikesta huolimatta paljastunut. Työkseni valmennan iltaisin jalkapalloa ja pimeän tullen singahdan mobiilillani lepakkoluolasta pelastamaan Tamham Cityn rikollisten kynsistä. Päivät roikun orrella luolassani musta viitta ympärilläni illan keikkaa odotellen. Jalkapallokausi on ohi, joten nyt on aikaa keskittyä öisiin sankaritekoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti