Kausi

Jalkapallokauden viimeinen peli pelattiin Pirkkalan Killon nurmella. Outo ja vaikea pelialusta kivisten kenttien miehille. Hallintaa, paikkoja, takaiskuja - tappio viime metreillä. Ja olihan pelissä jotain muutakin erikoista.

En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Takkiin saanut Kaukajärven joukkue hurraa ja tuulettaa pelin jälkeen kuin mestaruuden voittanut. Onko tässä peli-ilon multihuipentuma?

Nyt herää kysymys siitä, mitä on voitto? Jos numeroilla hävitään ja huuma lyö silti vastustajan lähtemään hiljaisina kotimatkalle. Outoa.

Läpi kauden on joukkueen kanssa menty tasaisesti ylöspäin joka suhteessa. Nyt kun kauteen lyötiin lopullinen niitti, ollaan kivuttu ihan uudelle tasolle. Toisaalta kaksinolla voitto ei riitä, vaan halutaan pelata paremmin - toisaalta tappio peli-ilon ja kovan yrittämisen jälkeen on riemua synnyttävä tapahtuma.

Loppukaudella on tapahtunut siirtymistä sille rajalle, jossa voitto ei itseisarvo. Peli-ilon, halun ja tahdon merkitys on hukuttanut voittamisen mahdin - tuon tarpeen josta voi tulla pakonomainen mielle. Suuret voitot eivät ole listalla ensimmäisinä. Siellä ovat ilo, halu ja tahto. Vasta sitten on vuorossa iso V.

Tässä yhteen koottuna Kaukajärven kausi numeroiden valossa:

16 poikaa

25 harjoitusta

17 peliä

10 voittoa

2 tasapeliä

5 tappiota

55 tehtyä maalia

35 päästettyä maalia

20 senttiä vettä kentällä ( ukkoskuuro )

2 käytettyä kylmäpussia

10 kentälle raahattua maalikehikkoa

34 ojasta poimittua palloa

2 hukkunutta palloa

3 tilalle löydettyä palloa

2310 minuuttia aitoa jalkapalloa... Kiitos pojat.

( Photo by JSS © 2008 )