Pelikausi pyöräytettiin käyntiin Ahvenisjärven rannalla sijaitsevilla kentillä. Hieno sää siivitti joukkueen kehityskelpoisiin peliesityksiin. Tahti vaan parani loppua kohti vaikka molemmissa peleissä jouduttiinkin niukasti taipumaan.Tänä vuonna pelattiin tekonurmella, joka helpotti monien allergisten pelaamista. Hiekka ei lentänyt ilmassa siinä määrin kuin viime kesän areenalla Sorsapuistossa. Katsojillekin hiekkamyrskyn puuttuminen oli varmasti miellyttävä yllätys.
Kunhan joukkueen uudet pelimiehet tottuvat uusiin kavereihinsa ja muutama nyt puuttunut saadaan mukaan, voidaan kesällä nähdä pallon liikkuvan vilkkaasti tulevissa koitoksissa. Nyt saatiin - varsinkin toisessa pelissä - tosi kova vastustaja, mikä on hyvä asia.
Pelikuvioihin otettiin mukavasti tuntumaa, kunniakirjat jaettiin lopuksi ja lähdettiin kotimatkalle. Jos ei muuta saatu, niin joukkueessamme oli varmasti sarjan suurimmat pelikengät (44) ja korkeimmalle kohonnut pelimies - puun latvaan johonkin kymmeneen metriin. Ylös oli mennyt, mutta alastulo vähän vaikeampaa. Kissamaista yritystä.
Turnauksen kotimatka pysähtyikin sitten kotipihalle - kiitos unohtuneiden avainten. Ikkunasta katseleva kissa ei pystynyt auttamaan, joten piti siis vain odotella muun porukan saapumista.
Onneksi lähipizzeria auttoi turnauksen jälkeisessä tankkauksessa, tarjoten jopa aterimet kaupan päälle. Sää oli mitä parhain, joten terassiaterian jälkeen siirryimme keinuun nauttimaan auringosta ja musiikkia tarjosi Raphael Saadiq - tuleva Pori Jazz esiintyjä - Nokialaisen ihmelaitteen välityksellä.
Odotus ei venähtänyt kahta tuntia pidemmäksi, joten illalla oli vielä aikaa siirtyä "takapihalle" pelaamaan yksi kierros. Ensin lämmittelylyönnit ja sitten sorsia tapaamaan. Pallot pysyivät väylillä ja Messukylän laakso näytti parhaat puolensa.
Turnauspäivä päättyi auringon laskiessa. Ainakin ulkoilmaa saatiin tarpeeksi - ja koivun taikapölyä, sanoi Joonan nenä.
( Photos by JSS © 2009 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti