Jäälle siis päästiin - halli ei ollutkaan palamassa maan tasalle - mutta pelitapahtumasta ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Vaihtomiehiä "miinus yksi" ja meno sen mukaista - vauhditonta, hikistä, epäluovaa punnerrusta. Olin kaiketi taas innoissani kun saa pelata paljon, vaikka eilinen jalkapallopeli Nokialaisia vastaan tuntuikin takareisissä. Jes, paljon jääaikaa ja turhat vaihdot minimissä.
Kotimatka koitti ja heti alkuun oli pakko pysähtyi tankkaamaan sillä Ferrarin keltainen valo vilkahteli ikävästi. Teivon raviradan kohdalla on kylmäasema, jonka palveluja päätin käyttää. Pysäytin kateutta herättävän urheiluautoni ainoan vapaan pumpun eteen.
Vanhat tankkausautomaatit olivat aikoinaan sitä mallia, jossa yksi maksupiste hoiteli kahdet tai jopa neljät tankkauspisteet. Viime aikoina laitteistot on uusittu sellaisiksi, joissa jokaisella pistoolirivistöllä on oma maksuyksikkönsä.
Tämä asema oli uutta mallia ja siksi hämmästelin kun tankkaava naapuri tuli puolelleni syöttämään korttiaan maksua hamuavaan aukkoon. Näpytteli siinä tovin, hoiti hommaansa väärällä puolella. Hämmästelin vierestä, mutta en halunnut keskeyttää intoa puhkuvaa toimintaa.
Lopulta Visa oli vingutettu ja mies poistui omalle puolelleen tankkauspuuhiin. Ei herunut menovettä tällä konseptilla, joten kävin mainitsemassa asiasta tässä vaiheessa nololle tankkaajalle. Seisoi siinä sormi liipasimella ja yritti ampua menovettä tyhjään tankkiinsa. Turhaan yritti naapurin saldolla puristaa.
Tästäkin selvittiin ja naureskeltiin jutulle - minä hienotunteisesti lähinnä sisäänpäin. Aina sattuu ja tapahtuu. Ja seuraava sankari löytyi Tesoman moottoritien pään valoristeyksestä. Päähenkilö oli kyllä jo toimitettu hoitoa saamaan, mutta auto todisti vielä tapahtuneesta.
Seisoi siinä siististi pyörillään suljetun reunakaiteen sisällä, kuin lehmä aitauksessaan. Miten kummassa aita olikin säilynyt lähes ilman vaurioita. Auto taas oli sitäkin pahemmassa kunnossa, lasit rikki ja katto kasassa. Ympäri on menty ja ilmassa lennelty, muuten ei tuollainen ole mahdollista.
Loppumatkalla hämmästelin bussipysäkin mainosta, jossa herkullisesti mainostettiin jotain muotivaatteita. Hetkinen - kyseessä olikin Eija-Riitta Korhola. Ei sittenkään muotimainos, vaan lähestyvien eurovaalien satoa.
Äänestää siis pitäisi, mutta ketä? En tiedä, mutta mieluummin kyllä katselee ajellessaan Eija-Riittaa - joka tässä on raikkaana salilla Strasbourgissa - kuin vaikkapa Timo Soinia samassa tilanteessa. Toisaalta Soini osaa tuulettaa kuin urheilukisansa voittanut - kas näin.
Pieneen reissuun mahtui siis osumia sekä huteja. Niitä tulee myös eurovaaleissa joten valitkaa omanne. Euro vai ei - kas siinäpä pulma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti