Blogin kirjoittamisessa pätee samat lainalaisuudet kuin liikuntaharrastuksen parissa. Pienen tauon jälkeen on aina vaikea aloittaa. Päästä rytmistä kiinni. Siirtyä pois mukavuusalueelta. Sama tunne kuin ensimmäinen kastautuminen hallin uima-altaassa. Vaikeaa on, mutta sitten kun vesi on jo kaulaa myöden... johan helpottaa. Otsaan asti ulottuva vesi voi helpottaa liikaa, joten kaikkinainen liikunta kannattaa siis aloittaa varovasti joulun kinkkukekkerien jälkeen.
Joulun jälkeiset ensimmäiset jääharjoitukset pidettiin Hervannassa. Pojat kysyivät kopin edustalla, olenko tulossa jäälle (kolme tuurauskeikkaa tänä syksynä on riittänyt pitämään ohjaajan leiman). Kieltävään vastaukseen tuli selkeä kommentti. "Jes!" ja tuuletus. Elättelivät pojat toiveita koko tunnin vapaasta höntsyjäästä. "Ei aina, mutta joskus on kiva". Kohta tulikin ohjaaja, joka oli menossa jäälle. Eivät ihan holtittomia vapauksia tällä kertaa saaneet - aika lähellä kuitenkin...
Tynkäviikko edessä, uudenvuoden viikonlopun vapaudet ja sitten kevätkausi siintääkin jo kukkulan takana. Onko jo liian aikaista puhua keväästä?
No ihan oikeasti... jouluna on hiihtolatuja kierretty mukavaan malliin, joten kinkku- ja suklaatankkaukseen on löytynyt aihetta. Ehkä olisi pitänyt keskittyä enemmänkin. Paino pyrkii aina putoamaan "laiskotellessa" - merkillistä, mutta totta. Ravinnon ja kulutuksen tasapaino - mitä vähemmän kulutat, sen vähemmän tekee mieli syödä. Luonnollinen ja toimiva mekanismi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti