Ensimmäisiä jääharjoituksia odotellessa toimintaa riittää jalkapallossa. Osa pojista harrastaa sitä jääkiekon ohessa - tai sitten toisinpäin - joten myös kesällä urheillaan. Tämän ikäisillä monipuolisuus on vielä mahdollista ja siihen pitää myös pyrkiä. Yksipuolinen harjoittelu ei ole hyväksi, varsinkaan näin nuorille... onko kenellekään...?Tänään oli taas yksi kauden otteluista. Tällä kertaa palattiin kotiin tappiollisissa merkeissä. Kahdeksan ensimmäistä on palloteltu voiton merkeissä - tehty 50 maalia, päästetty 4 - joten voisi kai sanoa että: Tätä tappiota on odotettu...!
Vaikka tasaisiin peleihin pyritään ja häviö tekee välillä hyvää... Ei sitä pysty purematta nielemään. Kaikesta huolimatta. Vaikka leikkiähän tämä puuha näin nuorilla vielä on... Voitto ei ole tärkeintä... mutta... mutta...?
Kukapa ohjaaja pystyy tappion nielemään täysin kakistelematta. Tuskin kukaan, mutta tämä voiton tavoittelu ei saisi näkyä jokapäiväisessä toiminnassa lasten parissa. Kyse on kuitenkin kasvatustyöstä, ei huippu-urheilusta jossa pyritään voittoihin keinoja kaihtamatta.
Jääkiekon puolella voittojen tavoittelu on johtanut siihen että otteluissa, ja varsinkin turnauksissa käytetään yli-ikäisiä pelaajia. Säännöt sallivat tämän, mutta onko oikein että tätä pelaajien "siirtelyä" tehdään voiton tavoittelun nimissä? Säännön tarkoitus on taata pelipaikka vähän vanhemmille jos oman ikäistä joukkuetta ei saada koottua.
Nyt sääntöä käytetään häikäilemättä hyväksi. Yli-ikäiset ratkaisevat pelit. On voittajia ja häviäjiä, mutta onko peli reilua...? Onko tämä oikea tapa kasvattaa lasta...?
( Photo by: JSS c 2005 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti