Keskustelun alkuosa hupeni huippu-urheiluun liittyviin aiheisiin. Muutaman huipun kokemat vääryydet veivät turhan paljon keskusteluaikaa. Aiheena piti olla juniorit ja alaotsikkona seuraavat kysymykset:
- Onko lasten ja nuorten liikunnasta tullut pakkotahtista suorittamista?
- Minne on kadonnut liikunnan ilo ja hauskuus?
- Onko tärkeämpää jokaisen nuoren osanotto liikuntaan vai harvojen huippujen voitot?
- Miten urheilussa saadaan huiput esille ja huipulle?
Loppuosan keskustelussa eniten sananvaihtoa nousi Kaikki Pelaa-järjestelmästä. Keskustelussa oli edustettuna niin ajatuksen kannattajat kuin vastustajat. Asioina tässä asettuvat vastakkain huippu-urheilun vaatimukset, ja toisaalta yhteiskunnan tavoitteet saada suuremmatkin joukot mukaan, ja pysymään liikunnan parissa.
Ohjaajan kannalta tilanne ei ole helppo, koska asiantuntijatkaan eivät ole yksimielisiä mitkä ovat parhaat tavat viedä eteenpäin lasten ja nuorten toimintaa. Maamme johtavat seurat ovat kuitenkin asettuneet Nuori-Suomi-tavoitteiden taakse, johon yhtenä osana kuuluu Kaikki Pelaa-ajatus. Nämä toimintamallit perustuvat uusimpiin tutkimustuloksiin, jotka osoittavat systeemin toimivan haettaessa molempia edellä mainittuja tavoitteita.
Tietysti, jos halutaan lapsesta tehdä huippu jo pienestä pitäen, voidaan valmennus aloittaa jo sikiövaiheessa. Itäblokin maissa tehtiin aikoinaan lapsitähtiä moneen lajiin jo varhain aloitetulla tehoharjoittelulla. Herää kysymys, missä kulkee inhimillisyyden raja? Mitä näistä lapsista tulee kun lyhyt huippuvaihe on ohi?
Samalla kun Juniori-ilta eteni Kakkosella, Nelonen esitti aiheeseen liittyvän dokumentin 11-vuotiaasta ihmepojasta. Tämän voimaharjoittelu aloitettiin vanhempien toimesta 3-vuotiaana... 9-vuotiaana penkiltä nousi kolme kertaa oman painonsa verran rautaa. Tämän lisäksi oli harjoiteltu itsepuolustustaitoja, voimistelua jne. Palkattu valmentaja ihmetteli ettei pojalla ollut lainkaan leluja, eikä leikkikavereita... Lapsuus vs huipulle tavoittelu...
Juniori-illassa keskustelua herättivät myös tutut aiheet, kuten koulujen liikuntanumerot... sekä huippu-urheilu... tarvitaanko niitä kumpaakaan... ?
Koululiikunnasta olen sitä mieltä, että se on yksi aine muiden joukossa. Eihän kukaan aseta kyseenalaiseksi sitäkään, että matikasta ei annettaisi numeroa sen mukaan mitä osataan? Liikuntatunneilla voisi enemmän painottaa ja arvostaa osallistumista ja yrittämistä. Varmaan näin jo tapahtuukin.
Ja kuten aina ennenkin... lähetyksen aika loppuu siinä vaiheessa kun keskustelu on päässyt parhaaseen vauhtiin... Lopussa hämähäkkimies esitteli uutta lajia, parkouria... Luulen että meidän pojat voisivat olla innoissaan tästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti