Kesä 2007 ja Kaukajärven henki tullaan muistamaan vielä vuosienkin päästä. Mielestäni kaikki tiivistyi torstain viimeisen tapahtuman lopussa, kun vanhemmat oli lyöty ja huudot rivistä kaikuneet pimenevään iltaan. Kentälle muodostui spontaanisti kasa hurraavia poikia, eikä syynä ollut päivän voitto. Siinä purkautui koko kausi yhtenä ryöpsähdyksenä.Vanhemmat lyötiin kentällä kahteen kertaan - ensin pelissä ja sitten pilkkukisassa. Jokainen kentällä ollut vanhempi huomasi, että helpolla ei pääse ja vastassa on joukko joka käy kiinni, eikä anna periksi. Taitoakin on taas tullut vuoden verran lisää.
Ja kuten kuten muutamista "isä/äiti-poika" kamppailuista pelissä voi todeta - väheksymättä vanhempia - jälkikasvu tuli, meni ja ohitti. Pallo kulki ja laukaus lähti. Myös rankkarikisassa, jossa kävin itsekin kerran maalissa. Joona #17 kiskaisi alanurkkaan maalin. Pääsin lopussa yrittämään revanssia - laukaus yli maalin. 2-0 "leukaan" ja niin kävi koko vanhempien joukkueelle.
Tilaisuuden lopuksi jaettiin muistolahjat pojille hienosta osallistumisesta. Tapahtumia oli kesän aikana 33 kappaletta. Matias #13 ja Julius #11 osallistuivat jokaiseen harjoitukseen ja peliin. Koko joukkueen osallistumisprosentti oli 72. Aikamoinen, kun huomioidaan lomat ja sairastelut, yhden jääminen pois kesän jälkeen, yhden tullessa mukaan vasta puolivälissä, sekä muutaman valinta harrastaa jalkapalloa sivulajina.
Toivottavasti kaikki pojat jatkavat myöhemminkin urheilun ja liikunnan parissa - kuka minkäkin lajin valinneena. Voi olla että ensi kesänä nähdään jalkapallonkin parissa. Kaikki on vielä omalta kohdaltani avoinna, mutta voi hyvin todeta, että mielelläni olen tuolla kentillä kulkenut. Toivottavasti tämä on näkynyt myös toiminnassa.
Kiitos Kaukajärvi! Legendaarinen stadion vaikenee.
( Photo by JSS © 2007 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti