Ensimmäiset jäät

Viikonloppuna hypättiin viimeinkin jääkiekon pariin kahden harjoituksen merkeissä. Hyvin Joona näytti pääsevän mukaan porukan vauhtiin, vaikka osalla on jo kolmen viikon totuttelu takana.

Lauantai lyötiin harjoituspaita päälle ja mentiin luistellen, luistellen ja luistellen. Pelistä ei ollut tietoakaan ja hyvä niin. Nyt ollaan perusasioiden lähteillä eli siellä mistä kaikki lähtee.

Sunnuntaiaamunakin poika jaksoi mennä, vaikka toinen jalka oli varpaista teipattu - siitä oli nahat irti. Edellispäivän kaatuminen juostessa piha-asfaltilla irroitti kengän ja katu repi varpaat. Viime aikoina on "sattunut leukaan" useammin kuin olisi tarvis.

Ihmettelin tänään kaukalon laidalla miten pojan luistelu oli niin "lonksuvaa". Pyysin tauolla penkille ja toinen luistin oli lähes irti - molemmat aivan liian löysällä. Poika oli itse solminut kopissa nauhansa, vaikka voimat vielä riitä siihen. Eikä edes puhu kenellekään mitään, vaan "lonksuttelee" menemään. Joskus kitinä käy pienistäkin asioista, mutta välillä luistimet voi olla vaikka väärissä jaloissa ilman kommenttia. Kitinälläkin on paikkansa.