Lamminpään urheilukentän nurmi on luultavasti Tampereen hienoin. Tänäänkin se loisti vihreänä, tuuheana ja kutsuvana ilta-auringon loisteessa. Tämä unelmien ruohopinta vain odotti valkoisena hohtavaa palloa vierimään sen täydellisellä katteella.
Ja odotukseksi jäi, sillä nurmella ei käyttäjiä ollut - eikä sallittu - vaan poikien kauden toinen vieraspeli sarjassa pelattiin alueen nurkassa sijaitsevalla pölyävällä hiekkakentällä - kuten aina. Vastassa oli kotikentällään PP-70 ja sen taitavat pelimiehet.
Kaukajärvi sai tänään hädin tuskin joukkueen kasaan ja ilman vaihtomiehiä pelattiin koko ottelu. Lopussa alkoi puhti jaloista hiipua, mutta jostain viimeinenkin rutistus kaivettiin maalitolppien kolisteluun. Näissä ylähirsissä ja ristikoissa voitettiin vastustaja selvästi, mutta niitähän ei lasketa.
Pisteet jaettiin tänään 3-3 ja lopussa nähtiin kauden paras rynnistys. Yritys ja vyörytys oli sitä luokkaa väsyneillä jaloilla, että pakko ihmetellä sitä voimaa mistä pojat sen ammensivat. Voitto jäi nyt yhden tolpan ja muutaman sentin päähän, mutta tasapeliä vieraskentällä voidaan pitää lopputuuletusten arvoisena - varsinkin kun peliesitys oli oivallinen.
Nyt ei annettu kesälomaansa viettävien poissaolojen häiritä, vaan annettiin katsojillekin koko rahan edestä viihdettä. Olihan muuten kauden jännittävin peli thrillerihuipennuksineen.
Hauskaa peliä. Hyvä vastus. Kiitos PP.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti