Hiki virtasi kentällä ja tanner tömisi kuin Jukolassa veljesten rynniessä kauden avauksessa palloa jahtaamaan. Pölypilvi kentällä oli kuin aavikon hiekkamyrskyssä, josta palloa oli välillä vaikea havaita - katosipa pelimiehiäkin tuohon tuimaan santavyöryyn.
Vaihtopenkillä pyyhittiin hikeä ja tankattiin nestettä. Huuhdottiin Hallilan kitkerä hiekanmaku pois kielen päältä ja taasen kentälle ottamaan miehestä mittaa.
Tuuli puhalsi kilpaa Kaukajärven kovien miehenalkujen kanssa ja nappulakenkä puri koulun kenttää kuin sudentassu aikojen alussa näitä karuja metsiä.
Kauden alku nostatti alkukantaista intoa pelureihin ja pallo kulki taas entistä paremmin. Syöttöpeli sujui, puolustus siivosi antaumuksella omaa pesäänsä ja maalissa seisoi ohittamaton lukko.
Tänään oli koko kenttä täynnä hyvää yritystä ja maalipaikkoja, joista käytettiin kaksi. Kun vastustaja teki sen ainokaisen, vietiin pisteet Hallilasta nahkalaukussa kotiin tuliaisina. Takkuturkit pörhöllä vetäydyttiin kaukaisiin luoliin haavoja nuolemaan. Niitähän aina tulee kun jalkapallosta on kyse.
Tyytyväisinä illan koitokseen, hyvällä pelillä ja mielellä - kuten aina - sillä jo edelliskausilla on opittu nauttimaan pelistä. Tuli voitto tai ei, tuima peli antaa veljeksille ilon aihetta. Mieli hyrisee tyytyväisenä onnistuneen suorituksen - syötön, laukauksen tai pelastuksen jälkeen.
Alkukantaista hurmosta, mutta hienoa ja kutkuttavaa vauhtiviihdettä. Kauden aloitus oli vankka ja jännittävä koitos. Kiitos Hallila. Järjestelyt 10+ ja vastus kova. Pelit jatkuvat torstaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti