Säät lämpenivät ja tarjosivat mainiot puitteet illan jalkapalloharjoituksille. Yhdet parhaista alkukesän tapahtumista vietiin läpi innokkaissa merkeissä.Alkulämmittelynä juostiin puiston läpi järven rantaväylälle ja sieltä puusiltojen kautta takaisin kentälle. Sillalla moikattiin sorsanpoikia, jotka ovat kasvaneet jo roimasti.
Ohjelmassa oli tänään alkulämmittelyt erilaisten loikkien ja askellusten kera päättyen kevyeen venyttelyyn. Juomatauon jälkeen harjoiteltiin spurtteja erilaisista lähtöasennoista - maaten, istuen, vatsallaan - pallon luokse ja kuljettaen takaisin. Lopussa otettiin paripudotuskisana sama harjoitus. Edgar vei tällä kertaa voiton finaalilähdössä.
Tehtäväradalla pujoteltiin, askellettiin tikkailla, kuljetettiin palloa ja heitettiin kuperkeikkoja. Juho heitti taitavimmat voltit ja takaperintehtynä ihan käsinseisontaan asti. Matias ja Joona tikkasivat askelluksessa sellaisella vauhdilla ja varmuudella, että parilta piti ottaa vielä uusintakierros kaikkien nähtäväksi.
Hienoin kai on se, että joukkueesta löytyy jokaiselta joku osa-alue - harjoitus tai ominaisuus - jossa on hyvä tai joukkueen paras. Tärkeää on siis tuoda tämä esiin ja antaa kaikkien olla jossain vaiheessa hyvä, paras ja huomioitu. Luultavasti tähän asiaan kulminoituu pitkälti hyvän lasten harrastustoiminnan ydin?
Kun lopuksi vielä pelattiin hetki 2vs2 pienpeliä ja jalitsutennistä, voitiin tämän päivän harjoitus päättää ison kentän peliin ja loppuverryttelyyn. Iltaläksynä annettiin tehtäväksi katsoa Suomi-Espanja-peliä vitoskanavalta - mikäli äiti antaa luvan myöhäiseen peliin.
Puolitoistatuntinen meni nopeasti ja hyvällä energialla näiltä pojilta. Kotiin lähdettiin syömään ja lepäämään. Itse jätin jälkimmäisen väliin. Suuntasin veilä rangelle kurittamaan draiveria ja hiomaan chippejä. Sää mitä parhain, jos vain omat energiat riittää ja riittihän ne, vaikka jalat olivat kieltämättä melko lopussa takapihalle taas palatessa.
Iuvenes dum sumus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti