Oma viikottainen peliharrastus täytti marraskuussa vuoden päivät. Vaikka olen harrastanut salibandyä, jalkapalloa, hiihtoa, pyöräilyä, painonnostoa ja monta muuta lajia, jääkiekko on jäänyt pihapelien ja höntsäilyjen asteelle. Seuratason harrastus puuttuu kokonaan.Joukkueen vuorolla käy todellisia konkareita. Parhaimmalla on pelivuosia takana viisikymmentä. Yhdellä on liigasta kultainen mitali. Taitaa löytyä A-nuorten mestarikin. Useimmilla on jonkinlaista seurataustaa, joillakin hyvinkin korkealle edennyt.
Tässä seurassa lajipohjani on siis noviisitasolla. Kuntopuolella haastan kenet vaan, mutta selkärankaan nivotut taidolliset ja pelilliset opit eivät voi mitenkään olla samalla tasolla kuin esimerkiksi liigan mitalimiehellä. Tämähän on totuus.
Tästä huolimatta olen ajatellut opetella lisää ja katsoa mihin jääkiekon parissa pystyy kun pohjalla on muista lajeista saadut opit. Tosin en ole pyrkimässä sarjatason koitoksiin. Tämä taso riittäköön. Löytyyhän noista miehistä riittävästi mittaa taidolliseen mittelyyn.
Joona on konkari isäänsä verrattuna. Marraskuussa 2001 poika aloitti kolmevuotiaana jo toista talvea luistelukoulussa, punainen kypärä ja keltainen X-paita päällään. Nyt takana on kaksi ja puoli vuotta luistelukoulua, jääpelikurssi, sekä kaksi vuotta jääkiekkoryhmässä.Olipa kiinnostava laji mikä hyvänsä - urheilun, musiikin tai muun taiteen puolelta - oppiminen ei lopu koskaan. Vanha totuus: Selvitetyn kynnyksen takana odottaa uusi kynnys.
( photos by: JSS c 2005 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti