Ohjaajan tehtäviin kuuluu myös poikien palkitseminen. Harjoituksissa ja peleissä se on kehumista ja huomion antamista. Osassa peleistä jaetaan myös käsin kosketeltavia palkintoja. Ohjaaja joutuu nimeämään näiden palkintojen saajat.
Käytin sanaa joutuu, koska nimeäminen ei ole kiitollinen tehtävä. Lasten kohdalla palkintoa ei jaeta kuten liigapeleissä. Paras ei yleensä saa palkintoa. Jos näin tehdään, koko kauden kaikki palkinnot menevät yhdelle tai kahdelle kehittyneimmälle.
Palkinnot jaetaan siis tasaisesta kauden mittaan kaikille. Voidaan palkita myös yrittämisestä. Syysturnauksessa annoin palkinnon maalivahdille, joka ei onnistunut koska vastustaja oli niin paljon kehityksessä edellä. Yritys oli kuitenkin palkitsemisen arvoinen ja tarvittiin tilanteessa jossa maalivahtikurssi on alkamassa. Tarkoitukseni ei ole sammuttaa innostuksen säkeneitä, vaan ruokkia niitä.
Tasaisen jaon periaatteesta huolimatta myös parhaat saavat oman lisäpalkintonsa. Se voi olla maali, tai ohjaajan ja vanhempien kehut. Palkitsemisen periaatteita ei tarvitse silti keksiä kokonaan itse. Nuori-Suomi antaa selkeät ohjeet tämän ikäisten lasten palkitsemiseen. Ohjeistus on juuri se, että palkinnot pyritään jakamaan tasaisesti.
Oma poika ei ole koskaan, eli kahden kauden aikana saanut peleistä mitään palkintoa. Luultavasti se jää tälläkin kaudella saamatta. Periaatteesta huolimatta kynnys tähän nimeämiseen voi olla liian suuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti