Sorsat kohtasi kauden lopuksi vanhemmista koostetun joukkueen. Sää oli mainio ja päivällä alkanut sade oli tauonnut illaksi. Vain muutamat isot vesilammikot loivat jännittäviä tilanteita koitokseen. Kuka kastuu ja miten pahasti?Peli alkoi vanhempien kovalla painostuksella ja hyviä tilanteita oli useita. Lopulta se maalikin tuli ja ensimmäiset jakson jälkeen vanhemmat johtivat yhdellä maalilla. Tauon jälkeen Sorsien ilme oli päättäväinen. Sotasuunnitelmia laadittiin. Tämä ei jää tähän.
Mitä pidemmällä toinen jakso eteni, Sorsien hyökkäykset vyöryivät yhä kovemmin vanhempien puolustuksen läpi. Sateinen kesä oli varmaan vienyt vanhempien joukkueen harjoitusintoa ja se alkoi näkyä kuntopohjassa. Hienoja maaleja kuitenkin tehtiin molempiin päihin ja varsinainen peliaika päättyi 3-3 tasapeliin.
Paremmuus ratkaistiin vasta rankkarikisassa, jossa Sorsat osoitti olevansa lyömätön. Sorsat upotti kaikki viisi kutiaan ja niille ei maalivahti hyvästä yrityksestä huolimatta voinut mitään. Sorsien Akseli oli maalissa lukkona ja päästi vain yhden viuhuvan vedon. Kaikki kunnia vanhemmille kovasta yrityksestä. Voitto oli niin lähellä. Ehkä ensi kesänä...
Kauden päätteeksi ripustettiin poikien kaulaan mitalit muistoksi Sorsien huimasta kaudesta. Harjoitukset ja pelitapahtumat poikivat kaulalle "kultaa", mitä muutakaan se voisi olla. Sen ovat kyllä ansainneet - MahtiSorsat.Mitalien lisäksi kaudesta jää mieliin tapahtumia - muistoja joiden toivon jäävän positiivisena mieliin tuleville vuosille. Ehkä joku pojista tuo joskus tulevaisuudessa oman poikansa jalkapallon pariin, näyttää mitalia ja kertoo tarinaa legendaarisista Sorsista - kaudesta jolloin Kaukajärveltä kajahti...
( photos by JSS © 2006 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti