Pitkästä aikaa olin mukana pelkästään vanhempana kun Kehitysjoukkue F-9 käynnisti toimintansa. Onhan se hyvä Joonallekin välillä totutella siihen, ettei iskä ole aina mukana harjoituksissa. Ja innokkaissa merkeissä ensimmäinen kerta näytti sujuvan uusien vetäjien ja poikien kanssa. No, onhan Sorsien Otto yhtenä tuttuna joukkueessa mukana.
Samalla kun pojat touhusivat salissa, vanhemmilla oli oma tilaisuutensa toisessa kerroksessa. Toiminta ei paljonkaan eroa kesän vastaavasta, mutta pieni porras kuitenkin noustaan jalkapallon saralla. Nyt keskittymistä itse asiaan odotetaan ja siltä pohjalta nämä pojat jalkapallokouluun on kutsuttu.
Tässä vaiheessa ei taitotaso ole ratkaisevin tekijä, vaan innokkuus ja halu oppia uutta. Kukaan - ei edes asiantuntija - pysty sanomaan kenestä pojasta tulee jalkapalloilija - tai jääkiekkoilija - koska siihen vaikuttavat niin monet asiat. Maajoukkuettakin valmentanut Jyrki Heliskoski on kuuleman mukaan kerran sanonut kahden pelaajan kohdalla ettei näistä koskaan tule jalkapalloilijaa. Ei sano enää. Nämä kaksi nuorukaista olivat Sami Hyypiä ja Joonas Kolkka.
Salilla jatketaan sunnuntaisin, kunnes päästään marraskuussa uuteen futsalsaliin Pirkkahalliin. Remontti viivästyi kuukaudella kun joku oli unohtanut tilata verhon salibandy- ja futsalkentän väliin. Reikäpallon karkaaminen ei niin huolestuttavalta tunnu, mutta jalkapallosta voidaan olla eri mieltä. Myös valaisimien suojaukset puuttuivat salista ja sen tietää miten siinä käy ensimmäisten harjoitusten jälkeen. Riks, raks ja poks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti