Jääkiekon SM-liigan kärki siirtyy pian pudotuspelien maailmaan - hännänhuiput elävät omaa karsintatodellisuuttaan. Jokaisella joukkueella on kuitenkin oma näytön paikkansa, jonka jälkeen katsotaan mitä on saavutettu, jäänyt jäljelle tästä kaudesta. Loppu on uuden alku - sanotaan.
Tapparan 98-poikien Säkenet-Lieskat-Salamat-ryhmä on myös osaltaan tullut yhden etapin loppuun. Ydinjoukko pojista on ollut monta vuotta samassa harjoitusringissä mukana. Monia on lähtenyt, vaihtanut seuraa - ehkä palannut takaisin - toisia tullut tilalle.
Kaikesta huolimatta halleilla on kierretty lukuisissa tapahtumissa ja tultu tutuiksi - yhdeksi osaksi Tappara-perhettä - sulauduttu tämän harrastuksen maailmaan. Niin kaukana, mutta kuitenkin muistin kosketuksen mitan päässä, on mielikuva ensimmäisistä kaarroksista jääpeliryhmän merkeissä. Pienet mustat kiekot jäällä, hoipertelevat vaahtosammuttimen kokoiset pelimiehet leikkien tiimellyksessä. Pelivälineen vaihtuessa pian siniseen kiekkoon, joka kulki innolla mukana keiloja kierrellessä.
Pian olikin jo aika totutella isoon mustaan - aikuisten kiekkoon - joka aluksi tuntui monesta raskaalta ja vaikeasti hallittavalta. Poikittaiskaukalo pelikenttänä sai myös viimein jäädä ja potkujen vauhtia mitattiin koko kentän matkalla. Jääleikeistä jääkiekon pariin on tultu porras kerrallaan. Välillä hitaammin, usein vauhdilla kehittyen - suunta kuitenkin koko ajan ylöspäin.
Pitkäaikainen harjoitusryhmä hajoaa ensi kaudella ja koko ikäluokasta muodostetaan uudet AAA- ja AA-joukkueet tulevaa kautta varten. Monia tuttuja nähdään jatkossakin, osa voidaan ehkä kohdata myöhemmin. Kukaan ei tiedä, sillä jääkiekossa pelikaverit välillä vaihtuvat. On kuitenkin asioita jotka pysyvät muuttumattomina.
Kolme kovaa - jää, kiekko ja kaukalo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti