Elokuvat ja todellisuus

TV1 lähetti elokuvan Hockey Mom, jossa jääkiekosta kiinnostuneet naiset saavat tarpeekseen miesten puheista, kokoavat joukkueen ja lyövät lopulta miehille luun kurkkuun. Samaa kaavaa toteutti jalkapallon puolella aikoinaan tehty elokuva FC Venus. Elokuvissa voi tapahtua mitä vaan, mutta miten onkaan todellisessa elämässä?

Avustin pyynnöstä alkukesän muutamissa harjoituksissa miesten puistofutis-sarjaan osallistuvaa naisjoukkuetta. Nyt olen - ja pysyn - kaukana näistä jutuista, mutta katsotaanpa miten on puistofutiksessa käynyt. Sarjat on pelattu ja miltä taulukko näyttää?

Ensimmäisessä tapauksessa pisteitä nolla ja maaliero 4-155. Ei ole toisillakaan mennyt yhtään paremmin. Pisteitä niinikään nolla, maaliero 3-129. Kolmannessa tapauksessa voidaan jo puhua jonkinlaisesta sopivuudesta sarjaan, jota kahden ensimmäisen esimerkin osalta ei ole.

Kaikenlaista voi tietenkin harrastaa jos on intoa poimia palloa jatkuvasti - peli toisensa jälkeen - oman verkon perukoilta. Julkisuutta ainakin tulee, jos sitä ollaan hakemassa. Mäkihypyn puolella Eddie "The Eagle" Edwards on yksi esimerkki siitä, miten lajin "ääripäät" keräävät julkisuutta - Nykänen vs Edwards.

Voitot ja pisteet eivät ole harrastusliikunnassa tärkeitä, vaan osallistuminen ja iloinen mieli, mutta missä mennään jos harrastuskauden jälkeen voidaan laskea vain mustelmia, ruhjeita ja - kuten nytkin on käynyt - murtuneita käsiä ja sormia? Muistan hyvin, miten ensimmäinen kysymykseni ensimmäisissä harjoituksissa olikin: "Onhan teillä vakuutukset kunnossa?"

Pelasin itsekin puistofutissarjaa joukkueessa Kruutin Pallo 90-luvulla ja meno oli silloin aika vauhdikasta. Ohessa muutama Aamulehdessä julkaistu sarjataulukko ajoista joilloin pelattiin vain kahdessa lohkossa ja joukkuemäärä sarjassa oli pieni. Muutama näistä joukkueista on mukana vieläkin. Kruutin pallon tarina jäi kahteen kauteen, joista tässä ensimmäisen kauden sarjataulukot.