Joulun jälkeen on palattu jo liikunnan pariin. Salibandyssa ukot olivat joulun pyhinä nauttineen epäilyttävissä määrin euraasialaisperäistä sorkkaeläintä - latinaksi Sus scrofa - tai tarpemmin sanottuna eläimen yhtä osaa, jota nimitetään kinkuksi. Kuvassa nro 12.Tämä ylenmääräinen ravinnon nauttiminen useana päivänä oli tehnyt pelureista hitaita, puuskuttavia ja runsaasti hikoilevia. Peli ei siis kulkenut, vaan näytti lievästi ilmaistuna tuskaiselta. Kohtuudella jouluruokia tankanneena voisin sanoa itse nauttineeni pelistä.
Joulupäivänä käväisin myös ensimmäistä kertaa ladulla. Ainoan tarjolla olevan ladun pituus Kaupissa oli noin 700 m. Samaa reittiä tultiin takaisin, joten lenkin pituudeksi tuli 1400 m. Tämä keinolumella suoritettu liikuntasuoritus toi mieleen etäisesti hiihdon.
Toisaalta olosuhteet hyvillä varusteilla olivat huomattavasti paremmat kuin armeijan suksisulkeisissa, joissa luisto taaksepäin oli yleensä loistava, eteenpäin kehno ja suksen alla 10 cm lunta - kuten nytkin, paitsi että armeijassa lumi oli kiinni suksen pohjassa.
Hiihtostadionin maalialueella katselin ja pohdin, minkä lajin suorituspaikat olivatkaan parhaimmassa kunnossa ( katso oheinen kuva ). Edessä näkyvät hiihtomaisemat, keskiosassa jalkapallokenttä ja taustalla lenkkimaastot. Voi olla - ja onkin niin - että latuareenat jäivät tässä kisassa kolmannelle sijalle. Ehdottomasti heikoimmat hiihto-olosuhteet Tampereella 17 vuoden ajalta, jotka olen täällä asunut. Lumi ja pakkanen puuttuu.
"Hyvä on hiihtäjän hiihtää kun latu on edessä auki... "
( muistuma: Parempi myöhään ja Pentti Siimes - hieno näyttelijä... )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti