Otsikko 1: Tunteet kuohahtivat. Illan ainoan jääkiekon liigakamppailun kaksi pelitilanteisiin liittymätöntä nyrkki-ilveilyä täyttävät peräjälkeen tv-ruudun. Veri roiskuu melkein olohuoneen matolle asti ja jäähyjä ropisee sadan minuutin voimin. Häivähdys pelitilannetta ja puhiseva valmentaja.
Otsikko 2: Mestareiden paluu. Salibandyn kultapojat saapuvat pokaaleineen lentoasemalle jossa odottavat yleisö ja silmäätekevien lähettämät onnittelut. Vuoden sykähdyttävimmäksi urheiluteoksi ehdolla oleva ratkaisumaali kelataan vielä kerran ruutuun. Ilo on irti.
Nyt seuraa kysymys. Minkä joukkuelajin harrastajamäärät tulevat nousemaan nuorten keskuudessa lähivuosina? Ja toinen kysymys pienen lapsen äidille? Minkä joukkuelajin pariin haluat lapsesi viedä?
Mielikuvat jääkiekosta lajina ovat ristiriitaiset. Junnumainos leijonamuro-paketin kyljessä on kaukana yliampuvien verikekkerien tarjoamasta maailmasta. Kiekkoherrat hei HALOO... Me junnujen kanssa toimivat yritetään tosissaan saadaan poikia lisää hienon lajin pariin - ja pysymään siellä. Halutaanko jääkiekosta tehdä Ultime Fighting-laji - myös harrastajamäärien suhteen? Hävetkää ja toimikaa.
Onnittelut salibandyn mestareille ja lajille imagon kirkastamisesta. Hieno laji sekin.
Olen puhunut.
4 kommenttia:
Jääkiekko on lisäksi todella kallis harrastus verrattuna esim. jalkapalloon tai salibandyyn.
Tulevina vuosina, etenkin kotitalouksien (ja lapsiperheiden) taloudellisen aseman heikentyessä tulevaisuudessa (finanssikriisi/lama), on rahaa käytettävissä lasten harrastuksiin entistä vähemmän.
Ei pelkkä "kilven kiillotus" siis välttämättä riitä jääkiekolle.
Niin. Nämäkin seikat vielä lisäksi. Tuleva taloudellinen taantuma heijastuu myös harrastustoimintaan. Töitä riittää "puuhamiehillä"...
Lisäksi näkisin vielä "talousvaikeuksissa" olevien emoseurojen uudistukset ja niistä koituvat kulut jotka osaksi junnuvanhemmat selkänahastaan kustantavat.
On uudistuvaa sarjaottelu kioskimyyntirajoitusta, arpamyyntiä josta emoseura päättää joukkuen myyntikappalemäärän ja mitä milloinkin seuratuotetta, juniorikoodinaattoria joka jakaa junnut ensikaudella omanvalintansa mukaan eri joukkueisiin eli ei mitään vakijoukkuetta ikäluokassa ?? vaan hänen muodostama joukkue pelaa missä pelaa ja kuka pelaa, ei pelaajasiirtorajoitusta ?? Vielä ehdotus asteella. Niin länsirannikkoa niin länsirannikoa.
On asialla myös toinen puoli ja sitä jäämme odottamaan jos arpaonni(pelitaidot) sattuisi kohdalle.
Myös jääaika eräissä kaupungeissa on harrastuksen esteenä, vähän aikaa/iso maksu ja kaupan päälle vielä saat luistella sateessa. Ei tietenkään kaikki urheilu voi tapahtua katon alla mutta miksi sen hinta on sama kuin hyvin kylmissä halleissa, otetaanko lämpö hikoilevista maksajista? Pitäisi alkaa katsomaan junnutoiminnassa ettenpäin ja ennakoimaan muutoksia ajoissa että riitäisi joukkueilla, vain onko jo nykyaikana parempi sanoa ikäryhmällä, enemmän aikaa kerätä mainoksia, järjestää erillaisia tempauksia taloudellisen toiminnan takaamiseksi ja pistää harrastavat nuoret itse ideoimaan oman harrastuksensa rahoittamisen sekä tekämään myös työtä sen puolesta eikä vaan olla iskän tai äiskän rahapussilla harrastamassa jotain. Oppisivat että mitään ei saa ilmaiseksi vaan on tehtävä myös työtä tavoitteen saavuttamiseksi, ei vain pelkkää harkaa ja peliä. Myöskään ei opiskelua saa unohtaa.
Jouluterveiset porista kaikille!
Kiitos kommenteista!
Kuten tästäkin havaitsemme, myös alueesta ja seurasta riippuen on erilaiset käytännöt ja ne tuovat omat ongelmansa harrastukseen pariin.
Uusia ideoita siis kaivataan, tarvitaan ja niitä joudutaan myös ottamaan käyttöön kun ja jos tiukat ajat koittavat.
Terveiset länsirannikolle täältä Tampereelta!
Toivottavasti uusi harjoitushalli on pian rakennusvaiheessa ja käytössä junnuilla ja harrastajilla. Katsotaan mitä uusi vuosi tuo tullessaan...
Lähetä kommentti