Tampere tarvitsee ison tekojääradan - tai kaksi. Miksi sitä ei vielä kaupungissa ole? Olisi tarvittu jo parikymmentä vuotta sitten. Käyttäjiä löytyisi varmasti. Kuka lähtee viemään asiaa eteenpäin?
Peleistä vapaa viikonloppu antoi aikaa ja puhtia käydä pojan kanssa Koulukadun tekojääkaukalossa. Omatoimista harjoittelua, vapaata luistelua ja höntsäilyä. Sääkin sopivan kuiva pikkupakkanen.
Kaikki muu loksahtaa paikoilleen, mutta Tampereen areenat ovat liian pienet. Viisikymmentä höntsäilijää samassa kaukalossa ei tarjoa kuin väistelyä, varomista ja turhautumista. Kukaan ei pysty tekemään oikein mitään.
Tilan puutteen takia ei muodostu porukoita pelailemaan höntsypelejä. Luistelemaan ei kunnolla pääse lainkaan. Ahtaan tilan pujotteluharjoittelu luonnistuu oivallisesti - eipä paljon muu toiminta.
Kun on itse aikoinaan päässyt nauttimaan ison tekojääradan antimista, tämä tuntuu jotenkin laimealta. Isolla jäällä sai viidet pelit puumaaleihin poikittain. Ne jotka halusivat pelata sopivan kokoisissa ryhmissä, pääsivät mukaan, ja ne joille riitti omatoiminen luistelu tai "lämmäily" löytyi vielä oma tila ja paikka toimia. Tilaa, valoa, hyväkuntoista jäätä ja mukavia kokemuksia. Tätä kaikkea tarjoaa iso tekojäärata.
Poika harjoitteli laukauksia ja näytin yhden "vedon" malliksi. Meni suoraan maalikehikon verkosta läpi. Jos joku väittää ettei sellaista voimaa voi laukaukselle löytyä, voihan asian kääntää aina tarkkuuden voitoksi - jos kerran sen ainokaisen reiän löytää muuten ehjästä verkosta.
Joona lähti välillä toiseen - mailattomien - kaukaloon kierroksille. "Ei täällä pysty luistelemaan". Pelkkä luistelu sujuu isossakin joukossa vähän paremmin kun kiertäen mennään ja suunta on kaikilla sama. Liityin itsekin vaihtajien joukkoon.
Olihan se mukavaa silti - jos ei ( ja vaikka ) paremmasta tiedä. Yleisövuorot ovat laajentuneet tälle kaudelle myös arkiviikolle, joten tarjonta on parantunut ja tänne tullaan taas sopivan ajankohdan koittaessa.
Isoa tekojäätä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti