Vesipetojen loiskiessa jossain alapuolella, syvennyin "akvaariokahviossa" päivän Hesarin tarjontaan. Vapautuvan lehden saaminen vaati lyhyen, mutta intensiivisen tarkkailusession ja lopuksi nopean "haukkana perään"-operaation. Ja lukemaan.Lehden eräs toimittaja puuttui kirjoituksessaan puolustusvoimien uuden komentajan Ari Puheloisen lausuntoon: Läski on pahin vihollisemme. Toimittajan mielessä pyöri ajatus siitä, että käyttämällä puolet uusista puolustusvoimien määrärahoista varusmiesten rasvaimuihin, saataisiin ongelma hoidettua.
Huumoria siis, mutta tässä on kyseessä tyypillinen "seurauksiin" pureutuva toiminta-ajatus. Kunto ei parane näillä "konsteilla" ja ongelman ydin on se "syy", joka syntyy jo paljon ennen "harmaisiin" astumista. Nuorten miesten liikkuminen ja ruokavalio on jokseenkin päin honkia?
Harva varusmies pystyy palvelusaikanaan painoaan nostamaan - vai pystyykö? Toki ja helposti. Jos palvelusaika sujuu sisätiloissa töitä tehden ja katsellen ulkona juosten, kelateline selässä kohti metsää kiiruhtavia palvelustovereitaan. Jos ainoana liikuntana jokapäiväinen 500 metrin taaperrus työpaikan, sotkun ja ruokalan välistä pyhää kolmiota. Omakohtaisista kokemuksista siis kirjoitan.
Aamiainen, välipala, päiväruokailu, välipala, iltaruokailu, iltapala... sillä jaksaa ja työpäivänsä ravitsee ja hyvin, varsinkin jos nämä "palat" koostuvat pääsääntöisesti sotilaskodin munkki-nimisistä tuotteista. Tämäkin niin sangen tuttua.
Oma annokseni oli yleensä kaksi munkkia. Viestivaraston työläistoveri tankkasi aina "vaasan mitalla" - kun kyseisessä kaupungissa oltiin. Lautanen täyteen ja siihen mahtui tasan kahdeksan munkkia. Oli siinä Merikarvian poika kohtalaisen tukevassa kunnossa kun vapaus koitti.
Uimahallin kahvion tiskillä selvisi miksi on niin helppo nuorten tarttua siihen "rähmämunkkiin". Hinta alle 2 euroa ja yhtäkaikki silläkin vatsan täyttää. Ei ravitse, mutta täyttää. Pikkusämpylä 2 euroa, isompi 2,80. Ruissämpylästä saikin pulittaa jo 3,40, mutta siinä olikin välissä kokonainen keitetty kanamuna, juustoa, kurkkua ja paprikaa. Tiedän kun söin. En tonkinut tiskillä.
Munkki silloin tällöin ei pahaa tee, mutta mitä seuraa jokapäiväisistä Sotku-reissuista munkille, kevyestä sisätyöstä ja tylsien iltojen punkalla makoilusta? Kun palveluksen loppupuolella "vahingossa" joutui osallistumaan 25 kilometrin juoksumarssille täyspakkaus selässä, tiesi mistä on kyse. Kilometri ennen kasarmia jaloista loppui "veto". Aivot antoivat käskyjään, mutta mitään ei tapahtunut.
Siinä sitä istuttiin jonkun kaverin kanssa sillan kupeessa. Ketjut irti. Kuminauha poikki. En ollut ainoa matkalle jäänyt, mutta näin voi käydä varusmiespalveluksessa. Sisään tulee huippukuntoinen "poika". Ulos lähtee rapakuntoinen "mies". Onnea vaan Puheloiselle läskisodassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti