Salivuoro käynnistyi keräämällä pojat keskiympyrään. Oli mukava nähdä taas iso joukko poikia mukana. Veeti huomasi pillihihnassani väärän joukkueen nimen ja värit. Siinä olikin selittämistä...
Molemmilla (pää)ohjaajilla on ystäviä länsirannikon kaupungissa, josta tasaiseen tahtiin tulee "lahjoja", sukkaa, hihnaa yms. joissa on "väärän joukkueen" leimat. Mutta koska sääntö ja sopimus on sellainen, että lahjoja käytetään, näin myös tehdään. Vastalahjaksi viedään samoilla säännöillä lahjoja "omalta joukkueelta"...
Alkusäpinöiden jälkeen pelattiin koripalloa kahdella kentällä... toinen ryhmä hoiti hommat mallikkaasti, oma puoli käänsi pelin etäisesti amerikkalaista jalkapalloa ja katutappelua muistuttavaksi lajiksi. Eipä siinä auttanut kuin lopulta lähteä käymään ryhmän kanssa kopin puolella.
Pukukopissa ensimmäinen kysymys oli: Mitä me olemme tekemässä täällä salilla? Vastausta ei tarvinnut kauan odotella ja se oli oikein. Harjoittelemassa. Toinen kysymys oli, miksi harjoitus ei suju? Taas oikein. Koska kinastellaan, tapellaan, melutaan...
Lopuksi puhuttiin vielä syvällisiä asioita ja valmisteltiin paluuta kentälle. Kysyin kuka nyt osaa käyttäytyä kunnolla, käsi ylös... Vain puolet nousi. Lähdin ja kutsuin viittajat mukaani kentälle ja muut saisivat jäävät koppiin... No, kaikki tulivat perässä...
Loppuaika pelattiin salibandyä vaihtokentällisillä. Säpinää oli niin kentällä kuin vaihtoaitiossakin. Yksi ryhmä livahti tarvikevaraston patjoille pomppimaan. Kun hajoitin tätä ryhmää, toinen seurue keikkui jo puolapuiden ylimmillä askelmilla. Saatuani nämä alas, muutama edellisestä ryhmästä oli jo ehtinyt toiseen varastoon jättipallojen kimppuun. En muista koska viimeksi olisi tullut näin hiki, eikä se tullut pelikentällä...
Lopuksi todettiin yhdessä poikien kanssa että tällä kertaa ei tosiaankaan kaikki mennyt putkeen. Ensi kerralla yritetään parantaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti