Puhumattakaan siitä, että punaisessa autokaunokaisessani virtaa lopultakin riittää - eli harjoitusmatkat sujuvat - vielä enemmän sitä on 7-vuotiaissa pojissa. Sen latauksen kun saisi kerättyä talteen, olisi meillä aikamoinen voimalaitos.
Saliharjoituksissa on nyt päästy jollain tavalla stabiiliin tilaan ja energia ei pursu yli rajojensa. Aina välillä, mutta ei liikaa. Nyt päästään jo tekemään asioita, niitä joiden vuoksi salille on tultu.
Alkuleikin jälkeen rakennettiin pitkästä aikaa temppurata. Kierimiset, pyörimiset, hypyt ja kuperkeikat ovat sitä, jolla pää, hermosto ja lihakset saadaan toimimaan samaan pussiin. Ylättävän monella tuli lentäviä kuperkeikkoja, tuosta vaan. Perusmallin hallitsi jokainen.
Loppuun jätettiin vähän enemmän aikaa salibandyn pelaamiselle. Teemana syötöt, paikan hakeminen ja maalinteko. Lähes tasamiehitys saatiin peliryhmien mukaan. Ja tasaista oli pallottelukin, mutta perinteiseen tapaan peli päättyi. Moniääniseen keskusteluun siitä, kumpi oikein voitti tällä kertaa? Mielipiteitä voittajasta oli taas yhtä monta kuin viime kerrallakin... kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti