sunnuntaina, elokuuta 26, 2007

Kauden päätös

Aurinkokin pilkisti kun Bremenin kausi päättyi Hämeenlinnassa sunnuntaina. Viimeiset pelit pelattiin loppuun ja palkinnot kouraan, kenelle mistäkin ansioista.

Kaksitoista peliä ja saman verran voittoja Mustille ja Punaisille. Sunnuntaina vastus oli jo aavistuksen kovempi, kun HJS tuli - aina vaan - uuden värisillä joukkueille. Nyt puhutaan siis joukkueiden nimistä...

Oudosti energiaa riitti pelien välissäkin. Monilla jopa enemmän kuin kentällä, jossa keskittyminen välillä harhaili. Tauot käytettiin kaikenlaiseen pelailuun ja painiskeluun.

Alla on harvinainen kuva siitä, miten Bremen rauhoittuu. Kuva ei kerro kaikkea, sillä kyseessä on lavastus, ei aito tilanne. Kuvan ulkopuolella on valmentaja, jonka käsky on käynyt - samoin kello. Käskytetty rentoutumishetki.

( Turnauksen kaikki tulokset löytyy täältä / Edit 27.8. )

( Photos by JSS © 2007 )


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan mielenkiinnosta kyselen;

Onko Bremenin pojista monellakin myös aktiivinen harrastus (Jääkiekko?) talveksi?

Varmaan pari kautta jaksaa vielä molempia, mutta sitten on pakko panostaa toiseen enemmän. Ja kouluakin pitäisi käydä.

Itse urheilumiehenä haluaisin pikku hiljaa 5 ja 3 vuotiaita poikiani saattaa ohjatun liikunnan pariin. En kuitenkaan halua missään nimessä tuputtaa heille jotain sellaista mitä he eivät halua tehdä.

Täytyy katsella alkavana talvena, jos vaikka luistelu alkaisi sujua - Vaikkei se vanhempaa poikaa taida liiemmin kiinnostaakaan, muuten kuin isin mieliksi.

Jan kirjoitti...

Kiitos kysymyksestä!

Aivan tarkkaa tietoa joukkueen talviharrastuksista ei ole, mutta suurimmalla osalla on toinenkin laji. Jääkiekko ja salibandy ovat tärkeimmät.

Kolmenkymmenen pojan joukosta ainakin kymmenellä tiedän olevan jääkiekon vielä mukana.

Vuosi, pari voi vielä mennä kahdellakin lajilla. 13-14 vuotiaana on sitten valintoja tehtävä viimeistään.

Aihe on muuten ajankohtainen omankin pojan kohdalla. Tästä tulee oma postaus tällä viikolla.

Suosittelen 5-vuotiaalle luistelukoulua johon iskäkin pääsee mukaan osallistumaan. Tulee samalla lapsen kanssa aina niin tarpeellista yhteistoimintaa, joka on muunkin kehityksen kannalta hyvä asia.

Joona aloitti kolmevuotiaana ( itse asiassa kahden, pari viikkoa ennen synttäreitä... ) Tapparan luistelukoulussa. Pitkään se homma on leikkejä ja puuhastelua joista naperot tykkää ihan varmasti. Luultavasti luistelukouluihin pääsee kokeilemaan ja katsomaan mistä on kyse. Eka kerta voi viedä mukanaan.

Pakolla ei kannata mukana olla, mutta ei se kyllä onnistukaan. Ei lasta voi pakottaa, sillä homma loppuu hyvin nopeasti kokonaan jos mielenkiintoa ei ole.

Vuosien varrella nähnyt useita esimerkkejä siitä, miten kiinnostus ensin lopahtaa ja sitten lopetetaan aika nopeastikin tai siirrytään muiden harrastusten pariin.