Huoltajan tuurauskeikka alkoi kopissa esittelyllä, vaikka kaikki pojat tuttuja ovatkin. Moni jo usean vuoden takaa. Esittely tuotti heti ensimmäisen kommentin penkiltä: "Onnittelut". Minuuttia myöhemmin asiat palautettiin oikeisiin mittasuhteisiin päivän toisella palautteella. "Täytä pullo, palvelija!" Näissä kahdessa kommentissa kulminoituu ilmeisesti joukkueen huoltajan koko toimenkuva. Palvele ja ole onnellinen.
Pullot täyteen, muutamat luistimen nauhat kiinni ja kohta ollaankin matkalla vaihtoaitioon. Lunta muovipussiin kolhujen varalle ja samantien onkin jo ensimmäinen peli käynnissä.
Kesällä uusittujen kaukaloiden ovien lukko on hieman jäykkä. "Paina tosta", opastaa Oskari ja kas kummaa, ovi aukenee helpommin kuin varsinaisesta kahvastaan. Huoltajan homma onkin helppoa - varsinkin kun on fiksuja poikia opastamassa.
Puolivälissä peliä tulee ensimmäinen käynti kaukalossa kun yksi hyökkääjistä on jäänyt jään pintaan. Makaa siellä ja kädet vaan liikkuu. Aina ei tiedä onko jotain vakavampaa. Sillä asenteella pitää kuitenkin mennä ja toimia. Ukko auttaen vaihtopenkille eikä mistään vakavammasta ole kyse. Suurin osa vammoista jäällä taitaa olla enemmänkin henkisiä kolhuja.
Ovea auki ja kiinni. Auki ja kiinni. Auki ja kiinni. Pelin aikana noin ja aika tarkaan kolmekymmentä kertaa. Siinä ne saranat kuluu. Summerin pärähdys, huudot keskialueella ja koppiin kuuntelemaan mikä meni vikaan tällä kertaa.
Parin tunnin tauko ja kaikki alkaa taas alusta. Jääkiekko-ottelu on loppumaton kehä, jossa tapahtumat seuraavat toisiaan, aina uudestaan ja samanlaisina. Alkuveryttelystä koppiin ja kopista jäälle. Samat rutiinit toistuvat vain pienin vivahde-eroin.
Uusi peli käynnissä ja puolustajat pyrkivät kentälle. Syntyy seuraavanlainen episodi. "Ei vielä, vasta kun pilli on soinut". "Se on vaihto nyt". "Kello on vasta 10:57. Vasta kun pilli soi". Kolmen sekunnin kuluttua pilli soi. Aition ovi auki. Jäälle menevän katse kertoo: "Mitäs minä sanoin. Se oli vaihto." Yritän katsoa perään: "Mutta pilli... ". Jotenkin tuntuu että hävisin tämän sanailun?
Taas on aika kipittää pikaisesti jäälle, sillä näyttää sattuneen ihan oikeasti. Hyökkääjä talutetaan penkille ja haetaan jäitä kolhun saaneen ranteen päälle. Onneksi ei pahempaa tälläkään kertaa ja seuraavassa vaihdossa pelimies on jo kentällä viemässä joukkuettaan voitokkaasti loppuun.
Voittopelin jälkeen kopissa on iloisempi tunnelma. Varusteet riisutaan ja jotkut painelevat jo suihkuun kun muutama ei ole saanut vielä ensimmäistäkään suojusta pois. Ohjelmassa on vesipullojen tyhjennystä ja liian riehakkuuden karsimista. Yksi toisensa jälkeen pelimiehet suoriutuvat kotimatkalle. Pullot ja roskat pois lattioilta. Vessan ja suihkutilojen tarkistus. Sormikkaat, pariton sukka ja yksi juomapullo jäävät kaipaamaan omistajaansa.
Päivän tuuraus huoltajana päätöksessä. Lieskojen ja Salamien E98 päivän pelitulokset löytyvät täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti