Keskiviikon harjoituksissa jää oli täynnä pientä nupua ja kiekon luisto olematon. Jääkone rikki? Tästä huolimatta hommat vietiin läpi. Lopussa pelattiin koko kentällä ja yritettiin saada syöttöpeliä poikien touhuun. Tämän ikäisten ajatusmaailmaan kuuluu vahvasti minä-keskeisyys ja peleissä se näkyy siinä, että kaikki ovat helposti yhtenä parvena sen kiekon perässä.
Myös kiekon kuljetustilanteissa pyritään helposti yksin eteenpäin, vaikka syöttö kaverille toimisi paremmin. Luistelu ja kiekon kuljetus vaativat vielä niin paljon keskittymistä, että pelitilanteiden ajattelu jää vähemmälle. Iän karttumisen myötä tilanne muuttuu ja kun luistelu vielä tulee automaattiseksi, syöttöä odottavan kaverin tarpeet huomataan.
Harjoitusten kanssa samaan aikaan tv näytti Suomen ensimmäistä olympiakiekko-ottelua. Kesällä hankkimani tallentava digiboxi mahdollistaa katselun siirron ja niinpä koko ottelu tuli katsottua harjoitusten jälkeen. Ehdoton laite varsinkin näin kisojen aikaan.
Suomi aloitti kisat varmasti ja torstaina jatketaan kohti mitalia? Omansa jo otti Mikko Ronkainen kumparelaskussa ja oli mielestäni kisan paras, vaikka aussi kultaiseen yltikin. Rauhallisen miehen maineesta huolimatta tuli ihan konkreettisesti revittyä housut kun pistetilanne rävähti ruutuun. Poika katseli ihmeissään vieressä kun ensin tuli ilmastointireikä polveen ja lopulta irtosi koko lahje!
Kumparekisan katsomossa oli taas - kukapas muu kuin - Matti Vanhanen! Kisojen mitali-imuri! Menestyksessä pysyminen kannattaisi nyt varmistaa järjestämällä pääministeri jokaiseen mahdolliseen kisaan jossa suomalaisia on mukana. Tähän asti homma on toiminut.
( Pieni selitys housujen osalta. Polvista puhki kuluneina ne olivat viimeistä päivää jalassa ja lähdössä kierrätykseen. Osuipa tilanne sopivasti kohdalle ja pojan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen performanssin aikana. Voin kuvitella kun tarinaa kerrotaan kavereille koulussa. Meidän iskä repi housunsa... ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti