Talvessa siirryttiin helmikuun puolelle ja sää jatkuu melko leutona. Ulkoharjoituksia on jouduttu kovan pakkasen takia perumaan vain yksi, joten olosuhteet ovat olleet suotuisat. Yleensä mittarin lukema on ollut siinä nollan tuntumassa. Niin tänäänkin.
Kuten aikaisemmin lupailin, pelattiin poikien kanssa osan aikaa vähän erikoisempaa peliä. Kaksi poikaa kiinni yhdessä ja samassa mailassa, muuten normaalit säännöt. Alku meni pojilta ihmetellessä, mutta muutama "kaksikko" löysi nopeasti yhteisen sävelen. Pari maaliakin saatiin tehtyä.
Kummastelua taisi olla myös kaukalon laidalla. Mitä ihmettä heidän lapsilleen nyt on keksitty? Erilaiset ja poikkeavat harjoitteet antavat kehittyville aivoille ja hermostolle uusia ärsykkeitä. Herkkyyskaudella "oppi" menee parhaiten perille ja kaiken tekemisen ei tarvitse olla sitä "itseään" - vaan pikemminkin päinvastoin.
Toisaalta harjoituksessa oli myös hyvin vahvat jääkiekon elementit läsnä. Jääkiekko - jos mikä - on kontaktipeli, jossa on osattava liikkua ja toimia kylki kylkeä vasten. Joskus ollaan todella niin "iholla", että melkeinpä mailatkin ovat "yhtä". Jopa niin, että seurauksena on jäähy. Vastustajan mailasta kiinni pitäminen.
Nyt pidettiin kuitenkin kiinni yhteisestä mailasta ja kokeiltiin miltä tuntuu luistella ja toimia kaverin kanssa yhteistyössä. Liikkua ja aistia toisen liikkeet niin, että lopputuloksena oli jotain toivottavaa - kuljetus, syöttö, maali.
Joukkuepeleissä pitäisi kaverin kanssa löytää se ajatus - yhteinen sävel - jonka avulla saadaan peliin se toimivuus tai äärimmilleen vietynä jopa maagisuuden tuntu. Hiottu taito yhdistettynä tähän samalla aallonpituudella toimimiseen luo enemmän kuin mitä pelkkä taito voisi yksinään tuottaa. Jotain suurempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti