Suunnatessamme kohti Oriveden keskustaa, oli melko harmaa lauantaiaamu ja autossa vallitsi viipyilevän haukotuksen kaltainen tunnelma. Nokian Maps navigoi meidät tyylikkäästi urheiluhallin edustalle ja ohjasin autoni takapihan parkkiruutuun. Aamun futsal-pelien tapahtumapaikka avautui edessämme.
Pojat keräsivät reppunsa ja suorivat viipyilemättä kulman ympäri suunnaten kohti pääsisäänkäyntiä. Annoin tämän nopean toiminnan edetä ja keskityin poimimaan rauhassa oman kassini ja suljin auton ovet keskuslukituksella. Valmentajan kokemuksella aavistin, että sisäänkäynti pukukopeille on yleensä takaovesta ja tämä sijaitsi lähellä. Hyvin lähellä. Näin siis oli tälläkin kertaa.
Moni muukin oli suorittanut aamulenkin kiertäen koko suuren rakennuksen ympäri ja päätyen vihdoin takaoven kautta aulaan. Siellä odotin myös kyytiläispoikien saapumista paikalle. Oi nopeus, oi tyhmyys. Oppivat kyllä kunhan ikää tulee lisää, ajattelin suunnistaessamme kohti pukukoppeja. Toivon mukaan.
Hieno urheilupaikka. Iso sali ja parketti kuin silkkiä. Oheistilat suoraan futsal-pelaajien toiveunesta ja yllätys odotti silti yläkerrassa. Pitkä, joustavapäällysteinen juoksusuora lämmittelyyn ja oheisharjoituksiin. Näin asiat pitäisi hoitaa jokaisessa liikuntasalissa. Erikoisimmat lämmittelyt on tällä kaudella tehty nyrkkeilysalissa, joten tämä oli mannaa.
Hyvät olosuhteet eivät takaa hyviä pelejä. Toimivasta lämmittelystä huolimatta aamun ensimmäinen peli Lekiä vastaan oli sangen rähmäistä. Alussa oli paikkoja, mutta laukaukset kuitenkin suuntautuivat ohi, ylös ja tolppiin. Vastustaja pääsi tekemään ensimmäisen maalin ja se on meille myrkkyä.
Tasatahdilla kuitenkin mentiin tauolle asti. Toisella jaksolla maalivahti reväytti selkälihaksensa ja jouduttiin tekemään vaihto. Tämä operaatio on tälle joukkueelle pahinta mitä kuvitella saattaa. Pelaajien itseluottamus horjuu helposti ja pelistä ei saatu nytkään kiinni. Hävittiin muutamalla maalilla ja mieleen ei nyt jäänyt kuin tuomarin kommentti pelin alussa. Kerroin joukkueen käyttävän liivejä ja maalintekijän pelinumeron voisi katsoa paidasta liivin alta. "Mihin niitä tarvitaan", kuului vitsailu, jolle keksin kyllä paremmankin termin. Tehtiin silti kolme maalia tässä pelissä.
Lyhyen hektisen tauon jälkeen oli toiseen peliin "eväät" valmiina. Mausteina kaksi kokoonpanosta pois jäävää loukkaantunutta pelaajaa. Onneksi saatiin pari tuuraajaa listoihin ja kentälle. Tämän lisäksi kentällä ensimmäistä futsal-peliään pelaava maalivahti. Paremmistakin lähtökuopista on ponnistettu matkaan.
Ja näin se voi mennä. Kauden aikaisemmissa pelikaksikoissa se toinen on aina ollut heikompi - jopa luvattoman heikko. Nyt kun lähtöasetelmat enteilivät tätä samaa, tulikin ihan tasapainoinen suoritus. Aamuvetelyys oli vaihtunut positiiviseksi aamuäreydeksi ja peli kantoi hyvällä yrityksellä loppuun asti.
Oma pää pidettiin lopussa puhtaana ja maalivahti suoriutui hyvin. Viime hetkien kriittisessä vaiheessa hyökkäys ja klassinen futsal-maali - syöttö takatolpalle ja siitä sisään. Joukkueen toimivin tutkapari näytti se taas. 3-1 voitolla Oriveden omasta joukkuesta Tuiskusta oli hyvä lähteä kotimatkalle.
Autopaikalle saapuessamme oli lumisade peittänyt menopelit valkoiseen huntuunsa. Valmentajan auto oli kyllä kovaa vauhtia puhdistumassa. Viimeinen silaus ja ikkunat puhtaina ajomatkaa varten. Aikamoista ylellisyyttä. Ryhdyin pohtimaan onko edes liigavalmentajilla näin hyvä palvelu pelien jälkeen. Vaikea uskoa. Junnuharrastustoiminta on erilaista. Hommat tehdään kentällä korvauksetta, mutta auto on pelin jälkeen puhdas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti