Jääkiekon SM-liigan siirtoraja umpeutuu muutaman tunnin kuluttua. Moni pelimies on jo vaihtanut seuraa ja ruletti jatkuu ihan viime hetkiin asti. Aamulla saamme kuulla viimeisimmät kuulumiset siirtomarkkinoilla. Näinhän se menee joka vuosi.
Erikoista on se, että monista joukkueista lempatut ja tehottomuudesta kärsineet pelaajat otetaan ilolla vastaan toisessa seurassa. Myös hyvin pisteitä saalistaneilla ei välttämättä ole käyttöä, ja nämä pelimiehet viedäänkin innolla uuteen joukkueeseen.
Moni kysyy, onko järkeä jos huonosta luovutaan ja vielä huonompi tulee tilalle? Tai jos melko hyvä pistemies jätetään pois ja tilalle hankitaan aivan saamattomalta näyttävä rusettiluistelija? Miten siis on?
Joukkueisiin pyritään hakemaan sopivia pelaajia, jotka tulevat toimeen keskenään ja valmennuksen kanssa. Kokonaisuus on muutakin kuin mitä jäällä näkyy. Mitä sujuvammin ja harmonisemmin pelaajat sopeutuvat joukkueeseen, sitä enemmän voidaan odottaa tulosta ja saavutuksia. Mitä paremmin pelaajat sopivat omiin rooleihinsa, ja mitä enemmän mukana on tässä suhteessa joustavia pelaajia, sitä varmempaa on menestys.
Kaikkea ei voi mitata henkilökohtaisilla pisteillä. Tätä tärkeämpää voi olla, että uusi pelaaja tuo mukanaan henkeä, joka saa monen muun joukkueen jäsenen pelaamaan paremmin. Joukkueen paremmuus mitataan viimeisissä ratkaisevissa koitoksissa. Niissä ei pelata enää taidolla, vaan hengellä, joka onkin joukkuepeleissä se tärkein elementti, kun viimeinen pelisarja on käsillä.
Taitoa ja kokemusta tietysti tarvitaan, mutta se ei aina riitä. Liigassakin on jo monen vuoden ajalta monta esimerkkiä siitä, mitä saadaan aikaan (tai paremmin sanottuna: mitä ei saada aikaan), kun kasataan isolla rahalla joukko taitavia pelimiehiä yhteen. Tämä yhtälö ei toimi, jos ei ole näkemystä, pitkäjänteistä toimintaa ja joukkuehenkeä.
Juniorijoukkueissakin nostetaan niitä pelaajia eteenpäin, jotka ovat kehityskykyisiä ja sopeutuvia joukkuetoimintaan. Näin sen ainakin pitäisi mennä, mutta ei aina mene. Pitäisi osata katsoa monella erivärisellä kiikarilla tulevaisuuteen ja nähdä siellä oikeita asioita pelaajien suhteen. Aivan kuten hyvä pelimies osaa kaukalossa tehdä - ennakoi tulevat tilanteet.
Juniorin kohdalla pelkkä taito ei välttämättä riitä, jos edellytykset oppia uutta ovat vajavaisia. Kehitystä ei tapahdu. Pitää myös osata toimia ryhmässä, koska kyseessä on joukkuepeli. Hyvät yksilöt eivät välttämättä tee hyvää joukkuetta, vaan sopivat yksilöt. Tästä on kyse tässä viime hetken siirtorumbassakin.
Joka tapauksessa joukkueen tekeminen - ja sen tekeminen niin, että myös menestystä tulee - on monen asian summa, erittäin vaikea tehtävä ja ammattimiehelläkin homma voi karata käsistä. Aivan kuten tämän blogikirjauksen kanssa tuntuu nyt käyvän?
Ei se mitään - ainahan voin hankkia muutamia uusia aiheita siirtomarkkinoilta. Lähtisikö kirjoitussuoni siitä hyökkäämään uudella innolla eteenpäin ja puskisi lisää lukijakuntaa lyömään kävijäkäyrät uusiin ennätyslukemiin?
Luovu, vaihda ja hankki uutta. Tie menestykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti