Tänään Kobra Teamin vuorolla pelattiin vuoden vauhdikkainta kiekkoa. Ajankohdan huomioiden kukin voi vetää tästä omat johtopäätöksensä... mutta ainakin peli tuntui tänään omalla pelivuorolla hyvältä... pitkästä aikaa. Ehkä siihen vaikutti moni asia.
Riittävän kevyt ruokailu päivällä ja saapuminen hallille todella ajoissa. Rauhallinen valmistautuminen ja varusteiden pukeminen. Tällä kertaa jäälle pääsi jo 20 minuuttia ennen vuoron alkua, joten ehti rauhassa lämmittelemään ja venyttelemään kevyesti.
Jää oli parasta tällä kaudella ja peli tuntui nautittavalta. Tähän olotilaan ei vaikuta se, miten peli sujuu tuloksellisesti. Nytkin tuli kyllä roiskaistua pari maalia ja annettua yksi nappisyöttö puolustajalle maalin eteen, mutta näistä ei tässä ole kyse.
Kyse on tunteesta joka syntyy ja ruokkii harrastusta. Tunne siitä että jää, maila ja mies ovat yhtä harmoonista kokonaisuutta, joka liitää valkeuden keskellä vapaana kuin lintu. Ilman tätä tunnetta ei jäälle palata yhä uudestaan harrastuksen pariin.
Tämän olotilan ja tuntemuksen kun saisi siirrettyä myös meidän junnupojille, niin voisi ajatella ettei poikien parissa vietetty aika ole mennyt hukkaan.
1 kommentti:
Jokainen kokee pelaamisen omalla tavallaan ja se on ihan hyvä juttu. Asenteesi vaikuttaa hyvältä ja sellainen sen pitää ollakin kun tuolla tasolla pelataan. Ehkä vielä rauhoitut joskus, kun pääset ikämiestasolle ( kuten minä ) ;-)
Itse pelaan kahden eri ryhmän kanssa harrastustasolla jossa sarjaa ei pelata, mutta mahdollista sekin olisi. Välillä mennään tosissaan ja ihan vauhdilla, mutta "oman" porukan kesken vääntö ei ole samaa kuin jos pelattaisiin sarjaa ja otteluita. Silloin peliin tulisi ihan uusi vaihde, jota nyt "höntsäillessä" ei löydy.
Ja olen huomannut että kummasti viilentää korvien väliä kun huomaa ettei luistinkaan aina kulje sitä parasta vauhtia. On parasta että jalat ja pää toimivat samaan tahtiin, pysyy mies balanssissa...
Lähetä kommentti