Sunnuntain varhainen aamu koitti pakkasen kourissa. Mittari näytti -23 astetta, kun suunnattiin auto kohti Lempäälää. Paikka ei ollut ennestään tuttu, joten ajettiin harhaan ja tultiin vähän myöhässä hallille.
Kamat niskaan ja kaukaloon, muutama minuutti sentään jäi aikaa ennen pelin alkua. Ensimmäinen kentällinen jäälle ja kiekko peliin. Ja kuten usein suurten tapahtumien yhteydessä sanotaan... loppu onkin historiaa.
Aikaisemmin kirjoitin, että tämä sunnuntai on näytön paikka. Ja se näytettiin mitä osattiin. Kauden parhaat pelit ja sarjan kovimmat vastustajat voitettiin - 5-1 ja 4-1 - mutta millä tavalla? Sitä voisi kuvailla sanoilla... ylivoimainen... hallitseva... varma...
Syksyllä samat pelit hävittiin, joten kuka olisi uskonut tähän? Minä ainakin, syksyn alun esityksistä huolimatta. Tässä ryhmässä on potentiaalia mihin tahansa. Viittaan kevään peleihin, mutta ei niistä sen enempää.
Pitää muistaa, että tuloksia tärkeämpää oli kuitenkin se, että peli-iloa löytyi ja kaikilla oli kivaa. Tuli myös tutustua yhteen maan lukuisista halleista ja ilmapiiriin, joka vaikuttaa naapurikunnassa vireältä. Hienon kiekkotoiminnan jatkoa voi vilpittömästi toivotella sinne tulevaisuudessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti