Joukkueen tärkein pelaaja

Maalivahti on joukkueen tärkein pelaaja. Tämän ikäisenä monilla junnuilla alkaa jo ajatus maalilla olemisesta viehättää - enemmän kuin se kentällä touhuaminen.

Muistan miten aikoinaan istuimme Kari Takon kanssa vierekkäin kansakoulun ensimmäisellä luokalla. Jääkiekon puolella Kari aloitteli jo silloin maalivahtina, ja myöhemmin ura huipentui Ison Veden takaisessa liigassa. Nuorena siis tämäkin homma aloitetaan.

Itselleni lankesi myös ryhmän toisen joukkueen maalivahtitouhun järjestäminen. Kauden alussa ilmoitettiin että kaikki halukkaat pääsevät vuorollaan sinne maalille. Ketään ei pakoteta ja aktiivisuus ratkaisee.

Seuran junioripäällikön ajatus on se, että tämän ikäisillä kiertävä maalivahtipesti on paikallaan. Maalivahtivalmentajien kantana olen kuullut myös, että ryhmän voisi erottaa ja harjoitukset tehdä erikseen maalivahdeille.

Mielestäni nyt on hyvä vetää kausi niin, että kaikki halukkaat pääsevät kokeilemaan mitä se touhu oikein on. Myöhemmin se ei sitten onnistu niin helposti. Ja on hyvä nyt tehdä ja kokeilla asioita monipuolisesti. Kun peliä seuraa välillä myös maalilta käsin, saa uutta kokemusta pelaamiseen kokonaisuutena. On myös helpompi miettiä ensi kaudella, olisiko maali se oikea paikka jatkaa harrastusta - vai keskittyä siihen kenttäpelaajan rooliin.

Osa joukkueesta aloitti juuri maalivahtikurssit, joten innostusta on riittänyt. Tähän vaikuttaa varmaan osaltaan suomalaisten maalivahtien "rynnistys" maailmalle. Suomesta löytyy nyt hyviä maalivahteja.

Kurssilaiset satsaavat maalivahtihommaan - niin ajan, kurssimaksun, kuin varusteidenkin osalta - joten heidän osuuttaan maalivahtina peleissä on painotettu. Vuorojen jakaminen on mutkikasta, koska osalle ei aina sovi, osa haluaa vain harjoituksissa maaliin, osa ei pääse ulkojäille. Toivottavasti vuorojako on kuitenkin toiminut. Ainakin siihen on pyritty.

( kuvassa Scott Langkow´n maski kaudelta 2004-2005 )