Pölyävä hiekka kiusaa kentällä harjoituksia. Suut ja silmät on illalla täynnä jalkapallomuistoja. Pojilla varmaan vielä pahempi tilanne, koska ovat tiukasti harjoituksen keskellä. Sadetta odotellaan nyt tilannetta helpottamaan.
Tänään kokeiltiin vähän vaativampaa toimintarataa ja näki hyvin, miten ryhmän pojilla on suuria eroja fyysisyydessä. Vuosikin tekee paljon ja kukin kasvaa omaa rataansa. Tämä pitää vaan huomioida ja tehtäviä voi helpottaa.
Jotenkin tuli armeija-ajat mieleen - pölyävä sulkeiskenttä, marssi- ja kokoontumisharjoitukset. Poikien piti odottaa kentän nurkassa kun asettelen viimeiset pallot ja keilat paikoilleen. Kävikö näin? Ei. Jostain syystä koko joukko seurasi kuuliaisesti perässä - olo kuin kanaemolla poikasineen.
Siinä sitten marssittiin jonossa ympäri kenttää ja pysähdyskin tapahtui hienosti kun annoin käskyn - Osasto seis! Käännös oikeaan päin! Näin tapahtui ja kaikki meni nappiin, aivan kuin vanhoilta armeijan käyneiltä. Hmmm, outoa...?
Loppujakson pelissä määräsin kapteenit ja nämä valitsivat vuorotellen omat joukkueensa. Saatiin tasaiset pelit ja pojat olivat kerrankin tyytyväisiä jakoihin. Tätä pitää kokeilla toisellakin kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti