Mutarin kenttä on on oudossa paikassa - kuopassa ja keskellä puistoa. Lähelle ei pääse autolla, vaan menopeli on jätettävä jonnekin pikkukujalle ja suunnistettava perille kartan, kompassin ja hyvän vainun avulla.
Oudolla kentällä on oudot maalit joissa ei ole lainkaan verkkoja. Vain mutkalle vääntyneet putkikehikot. Ilman verkkoja peli tuntuu samalta kuin pelaisi koripalloa ilman korisukkaa - on vaikea hahmottaa oliko se maali, vai eikö se ollut maali? En itse pelannut, mutta katselin kentän laidalta ja voin hyvin samaistua poikien tilanteeseen.
Kotiin tuomisina ei ollut oikeastaan mitään - paitsi koiranjätökset Joonan jalkapallokentän pohjassa. Sekin vielä. Kotimatkalla olo on kuin Seppo Rädyllä Saksan kisoista palatessa. Kitkerähkö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti