Torstai oli kiireinen päivä. Joona ensin kuvataidekouluun, illalla poikien harjoituksiin, sieltä suoraan jääkiekko-ohjaajien palaveriin. Varusteita en ehtinyt edes välillä vaihtaa. Muut ohjaajat ihmettelivät pubin terassilla kun marssin sinne jalkapallokengät jalassa.
Poikien harjoituksissa keskityttiin tiukasti pallon kanssa touhuamiseen. Perusasioihin palataan aina vaan uudestaan - syötöt, laukaukset, peli. Lauantaina pelataan turnausta. Välissä harjoiteltiin myös lentävien vaihtojen suorittamista juosten. Jatkossa pyritään siihen, että yhtään kävelyaskelta vaihtotapahtumaan ei sisälly.
Monet muut joukkueet vaihtavat koko ketjun kerralla, mutta olen noudattanut erilaista tyyliä. Koska vaihdot ovat lentäviä, yhden pelaajan vaihto ei häiritse pelitilannetta niin paljon kuin monen vaihto kerralla. Samalla saadaan kentälle vaihtelevia "pelaajapareja" - näin nuorilla tarkoitus ei ole ajaa sisään tuttuja "vakiokentällisiä" - vaikka monet joukkueet tuntuvat niin tekevän - vaan tarjota erilaisia pelipaikkoja ja -kavereita.
Illan päättänyt jääkiekkopalaveri nivoi yhteen tulevan kauden asioita. Harjoitusryhmästä muodostetaan tällä kaudella kolme joukkuetta: Säkenet, Lieskat ja Salamat. Joukkueet on nyt jaettu ja päästään jatkamaan eteenpäin. Joukkueiden kasaaminen ei ollut tuskaton tapahtuma, mutta pakkohan se oli tehdä - osa pojista joutui vaihtamaan viime kauden joukkueestaan uuteen ryhmään.
Kolmannen joukkueen mukaantulo lisäsi ohjaajien määrän tarvetta. Väkeä ja intoa tuntuu onneksi riittävän. Harjoitusten laadinta ja muut käytännön asiat on nyt hoidossa. Harjoitusten tekeminen on hajautettu nyt koko ryhmän kontolle tasapuolisesti. Kaikki pääsevät vaikuttamaan, mikä on hyvä asia.
Olen vain miettinyt onko meiltä jäänyt toiminnan päälinjat, tavoitteet ja kokonaisnäkemys unohduksiin - kuten viime kaudella vähän pääsi käymään. Tuleeko harjoituksissa kiteytymään se mitä tehdään ja miksi tehdään? Vedetäänkö joka köydellä samaan suuntaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti