Ruutanan joukkue harjoittelee ja pelaa kotioloissaan ruohokentällä. Tämä oli selkeä etu turnauksen keinonurmella pelatessa. Kun vielä Sorsien pelillinen johtaja oli sairaana, rökitystä saattoi ounastella. Mutta nämä eivät selitä kaikkea. Juoksu ja jalkapallo ei ensimmäisessä pelissä jostain syystä maistunut. Ja samoja merkkejä on ollut nähtävissä kesätauon jälkeen joka pelissä.
Puolen tunnin huutorumballa olisin ( ehkä ) voinut tilannetta ( vähän ) muuttaa, mutta flunssasta kipeä kurkku ei tällä kertaa taipunut siihenkään - hyvä kun sain vaihdot hoidettua. Peli ei voi perustua pelkästään huudon määrään - jotain muuta on pielessä - eikä se edes toimi, vaikka erityisesti jääkiekon parissa se tuntuu olevan osa uskontoa.
Toiseen peliin lähdettiin jo paremmalla liikkeellä, mutta isoista numeroista huolimatta on vaikea sanoa miten paljon parempaa peli oli. Tasoerot tuntuvat olevan isoja joukkueiden välillä. Näyttää myös siltä että poikien energiasta suurempi osa menee tällä hetkellä painiskelun ja toistensa muksimisen merkeissä. Nytkin yksi ukko oli pelikyvytön jo ennenkuin ensimmäistäkään peliä saatiin käyntiin. Jotain pitää tehdä. Kurinpalautus tai sitten vaihdetaan lajista toiseen - siirrytään painin pariin.
Hauskaa oli. Aurinko paistoi ja makkara maistui. Välillä otettiin joukkueen valokuvat. Yksi joukkueen palloista hävisi ensimmäisen pelin tiimellyksessä. Niitäkin olisi pitänyt vahtia kaiken tohinan keskellä. Ehkä se vielä kulkeutuu takaisin. Joukkueen nimi ainakin on kyljessä.
( photo by JSS c 2006 )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti